Kuje aka Pentu, Kui, Kuikkis, Kuikutti, Kuikeliini, on jo yli 7kk. Niin se aika rientää ja pieni kasvaa isoksi. Kooltaa pentu alkaa olla Nupun luokkaa, mutta mieleltään... Noh, ihan kakara. Riiviö ja tuholainen, mutta niin liikkis kainalokaveri.
Puuhasteltu on, ei tarpeeksi mutta riittävästi. Syksy on ollut aika rankka. Muutto, uusi koti ja eskarilaisen totuttelu uuteen elämänvaiheeseen on vienyt veronsa, eikä aikaa olekaan ollut ihan niin kuin ajattelin. Mutta pieni on saanut viettää onnellisen lapsuuden metsässä ja pelloilla vilistäen.
Tokoiltu on. Parhaillaan käynnissä Nina Mannerin ryhmä, jossa käydään kerran viikossa. Koitettu iskostaa oppeja ainakin emännän mieleen. Hyviä pointteja perusjuttuihin.
Jälkeä jonkun verran. Kuje on virtuoosi, emäntä ei. Pitäisi pidentää ja vaikeuttaa. Tässä törmätään mun ikuisuus ongelmaan, eli jään junnaamaan liikaa enkä osaa edetä.
Paimenessakin ollaan käyty. Siinäkin Kuje on taitava. Ihan superhieno jopa mun mielestä!
Tänään virittelin treenausverkkoja vesille. Uusi seura on hakusessa ja ainakin pk-puoli kuulosti lupaavalta. Tokoa vielä mietin, jäänkö vanhaan vai siirrynkö uuteen.
Tälläistä. Josko kuvia joskus laittaisi myös. Pieni on niin söpö.
PS. Nuppukin treenaa, sillä on rallykisat parin viikon päästä. AVO-korkkaus, kauheasti käännöksiä ja rintamasuuntia. Apua!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koirat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koirat. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 11. marraskuuta 2015
maanantai 6. toukokuuta 2013
Iltasatuhetki
Kaikille lapsille tarvitsee lukea iltasatu, myös karvaisille lapsille. Ainoastaan tuo yli 10-vuotias ilmeisesti kokee olevansa liian vanha tällaiseen touhuun, ja löhöää olohuoneen nojatuolissa.
perjantai 3. toukokuuta 2013
sunnuntai 28. huhtikuuta 2013
Piristys
Iltaruuan jälkeen pieni halusi piirtää. Isimies esitti toiveen että poikanen piirtäisi vihdoin hänet lenkillä koirien kanssa, monta kertaa siitä on puhuttu. Mutta pikkis päättikin piirtää äidin ulkoilemassa haukkusten kanssa.
Tuli ihan tippa jos toinenkin silmäkulmaan.
"Tässä on sun vauvamasu. Sitten sulla on aina se vyö (=talutusvyö), tässä on ne rinkulat. Niistä lähtee koirien narut. Tuolta te kuljette, tässä on koti."
"Mitkä nämä on?"
"No ne on sun tissit."
Kuvasta löytyy myös ukkonen ja karannut sininen ilmapallo.
Luulen kyllä että tämä oli pienoinen vihje 3,5-vuotiaalta, joka on viime aikoina usein esittänyt toiveen voisiko äiti joskus käydä koirien kanssa illalla ulkona, eikä aina isi. Kuinka toivoisinkaan että siihen pystyisin, lyhyt aamu/päivälenkki vielä menee... Vielä 5 viikkoa.
"Tässä on sun vauvamasu. Sitten sulla on aina se vyö (=talutusvyö), tässä on ne rinkulat. Niistä lähtee koirien narut. Tuolta te kuljette, tässä on koti."
"Mitkä nämä on?"
"No ne on sun tissit."
Kuvasta löytyy myös ukkonen ja karannut sininen ilmapallo.
Luulen kyllä että tämä oli pienoinen vihje 3,5-vuotiaalta, joka on viime aikoina usein esittänyt toiveen voisiko äiti joskus käydä koirien kanssa illalla ulkona, eikä aina isi. Kuinka toivoisinkaan että siihen pystyisin, lyhyt aamu/päivälenkki vielä menee... Vielä 5 viikkoa.
maanantai 18. maaliskuuta 2013
Talvinen sunnuntai
Viikonloppuna piipahdimme molemmissa mummuloissa. Koirat jäivät isännän kanssa toiseen mummulaan, kun Elmerin kanssa käytiin toisessa. Kotimatkalla haimme loppulauman taas kyytiin ja nappasin pihalla muutaman kuvan. Koirat ovat niin elementissään täällä, kun saavat olla aina vapaina, pysyvät pihapiirissä vaikka oltaisiin sisällä. Joululahjaksi ostetut Hurtan huomioliivit pidetään kuitenkin päällä, koska tie menee ihan vieressä, ja pihapiiri ulottuu tien toiselle puolelle saakka.
 |
| Mäkeä juostaa kovaa alas... |
 |
| ...välillä katsomatta lainkaan eteen. Hullut aussit. |
 |
| Ravistellessa Nuppukin osaa näyttää ihan hölmöltä =D |
 |
| Ja Justus vaan jaksaa kaivaa kinoksia... |
 |
| Jaksoin mennä vielä illalla Nupun kanssa treeneihin. Joku tietää mitä tietty kassi ja häkki eteisessä tarkoittavat, ja odottaa ovella ettei vaan jää kyydistä. |
keskiviikko 6. maaliskuuta 2013
Uudet hampaat
Noh, ehkei nyt ihan uudet, mutta uudenveroiset kuitenkin. Ajelin tänään Veikkolaan Anidenttiin paikkauttamaan Justuksen hampaita. Piti olla parin tunnin reissu, mutta niin siellä vaan meni koko päivä. Aika oli 9.30, ja koira kotiutettiin 14.15. Matkat siihen päälle. Onneksi kävin kysymässä että onkohan Justus jo herännyt, muuten olisin saanut odotella kolmeen... Oli aika rankkareissu, tuo istuminen kun ei ole niin kauhean mukavaa. Onneksi Heidi tuli käyttämään Nupun illansuussa lenkillä, joten säästyin siltä. Kiitos vielä =)
Justuksellahan on pentuna käynyt joku kummallinen trauma, jota kukaan ei ole nähnyt. Saanut (ilmeisesti) ison tällin leukaan, jonka seurauksena ensin huomattiin alakulmahampaista puuttuvat kilteet, ja sitten alaetuhampaita poistettiin jne... Nyt käytiin paikkauttamassa noita alakulmureita ja tekemässä muutakin huoltoa.
Kaikki hampaat puhdistettiin. Kulmurit hiottiin, tasoitettiin ja pinnoitettiin. Muitakin pienempia löydöksiä oli hampaissa, jotka eivät vielä aiheuttaneet toimenpiteitä. Kitalaen puolelta löytyi ienmassa, tod.näk. hyvälaatuinen kasvain, joka poistettiin ja lähetettiin patologille tutkittavaksi. Tämäntyyppisillä kasvaimilla on tapana uusia, joten tutkitaan jatkotoimenpiteitä varten.
Katsotaan kuinka kauan näillä hampailla taas mennään. Nyt huilitaan pari päivää, ja sitten saa taas remuta.
Justuksellahan on pentuna käynyt joku kummallinen trauma, jota kukaan ei ole nähnyt. Saanut (ilmeisesti) ison tällin leukaan, jonka seurauksena ensin huomattiin alakulmahampaista puuttuvat kilteet, ja sitten alaetuhampaita poistettiin jne... Nyt käytiin paikkauttamassa noita alakulmureita ja tekemässä muutakin huoltoa.
Kaikki hampaat puhdistettiin. Kulmurit hiottiin, tasoitettiin ja pinnoitettiin. Muitakin pienempia löydöksiä oli hampaissa, jotka eivät vielä aiheuttaneet toimenpiteitä. Kitalaen puolelta löytyi ienmassa, tod.näk. hyvälaatuinen kasvain, joka poistettiin ja lähetettiin patologille tutkittavaksi. Tämäntyyppisillä kasvaimilla on tapana uusia, joten tutkitaan jatkotoimenpiteitä varten.
Katsotaan kuinka kauan näillä hampailla taas mennään. Nyt huilitaan pari päivää, ja sitten saa taas remuta.
sunnuntai 3. helmikuuta 2013
tokottelut
Tänään suunnattiin hallille. Ensin Justukselle rallya radan muodossa, sitten Nupulle tokoa.
Äijänen yllätti. Ei olla tehty rallya kunnolla kylttien kanssa sitten ... marras-joulukuun itseasiassa. Huttunen oli ihan hiljaa ja teki kaiken mitä pitikin. Pari kömmähdystä houkutuksen kanssa mutta siitäkin päästiin kun palkkasin. Taitava koira, Heidi totesi täysin kisavalmiiksi. Hyvä!! Vähän viilataan yksityiskohtia täällä kotona, mutta luottavaisin mielin maaliskuun kokeeseen.
Nuppu teki alkuun paikkamakuun jättöjä. Heidi ystävällisesti avusti, jotta saatiin kisamaista fiilistä. Rivissä muiden koirien kanssa ei mennytkään enään niin hyvin, nousi ja piippasi. Kun Nuppu piippaa riviin mennessä, tietää jo ettei se pysty jäämään. Noh, saatiin treenien puolessa välissä uusinnassa ihan onnistunutkin paikkis, mikä lupaa taas hyvää.
Muuten tehtiin kaukoja (piti muistutella nousua läheltä), hyppyä (ei muistanut istumista) sekä noutoa (tiputtaa kapulan kun tulee sivulla) ja luoksetuloa (missä ei ongelmaa).
Jatketaan taas perusasennon muistuttelua, ja kapulan nostoa edesta / hakua lyhyeltä matkalta. Täytyy muistaa että kaikenlaisen palkan näyttäminen sekoittaa Nupun pään, ja jää siihen kiinni. Paikkamakuussa täytynee miettiä onko järkeä tehdä heti treenien alkuun vai pitäisikö tehdä aina alkuun (myös kisoissa) jotain, jotta saa purkaa virtaa johonkin.
* * * *
Ensi vkl on Nupulla Nina Mantereen koulutus. Siellä taidetaan tehdä AVO-kisamaisesti läpi, sekä miettiä tuota paikkamakuuta.
Äijänen yllätti. Ei olla tehty rallya kunnolla kylttien kanssa sitten ... marras-joulukuun itseasiassa. Huttunen oli ihan hiljaa ja teki kaiken mitä pitikin. Pari kömmähdystä houkutuksen kanssa mutta siitäkin päästiin kun palkkasin. Taitava koira, Heidi totesi täysin kisavalmiiksi. Hyvä!! Vähän viilataan yksityiskohtia täällä kotona, mutta luottavaisin mielin maaliskuun kokeeseen.
Nuppu teki alkuun paikkamakuun jättöjä. Heidi ystävällisesti avusti, jotta saatiin kisamaista fiilistä. Rivissä muiden koirien kanssa ei mennytkään enään niin hyvin, nousi ja piippasi. Kun Nuppu piippaa riviin mennessä, tietää jo ettei se pysty jäämään. Noh, saatiin treenien puolessa välissä uusinnassa ihan onnistunutkin paikkis, mikä lupaa taas hyvää.
Muuten tehtiin kaukoja (piti muistutella nousua läheltä), hyppyä (ei muistanut istumista) sekä noutoa (tiputtaa kapulan kun tulee sivulla) ja luoksetuloa (missä ei ongelmaa).
Jatketaan taas perusasennon muistuttelua, ja kapulan nostoa edesta / hakua lyhyeltä matkalta. Täytyy muistaa että kaikenlaisen palkan näyttäminen sekoittaa Nupun pään, ja jää siihen kiinni. Paikkamakuussa täytynee miettiä onko järkeä tehdä heti treenien alkuun vai pitäisikö tehdä aina alkuun (myös kisoissa) jotain, jotta saa purkaa virtaa johonkin.
* * * *
Ensi vkl on Nupulla Nina Mantereen koulutus. Siellä taidetaan tehdä AVO-kisamaisesti läpi, sekä miettiä tuota paikkamakuuta.
maanantai 21. tammikuuta 2013
Pieni Punainen Potilas
Nupulla on haava oikeassa silmässä. Mistä lie tullut, mutta kipeä se oli. Lauantaina Jani sanoi että Nuppu on outo, seisoo vain paikallaan ja vilkkuluomi oli jo silloin ajoittain silmän päällä. Ajattelin että se on tulehtunut, ja että koitetaan jos lähtee kotikonstein putsaamalla. Mutta ei. Ja ei tulehdus nyt noin reppanaksi ole ennenkään koiraa laittanut.
Tänään käytiin eläinlääkärissä. Haava löytyi vilkkuluomen alta, ja oli jo ehkä hieman paranemaan päin. Lääkkeet kuitenkin saatiin (tipat ja kipulääkkeet), joten lauantain kisatiketti meni siinä samalla roskiin. Lääkkeiden vaikutuksen alaisena ei koirilla ole asiaa kisakehiin.
Nyt parannellaan kotosalla, ja odotellaan lääkkeiden varoajan loppumista ennen seuraavia kisoja!
maanantai 7. tammikuuta 2013
työvoitto!!
Hiphip hurraa!!!! Nuppiksen perusasennot parantui viikossa!!
Eilen tehtiin kisamainen treeni, jossa liikkeet valikoitui niin että pystyin testaamaan perusasennon tilannetta viime viikolla keksittyä käsiapua käyttäen (= käsi saumalinjasta 20 cm sivulla, ja Nupun pitää osata hakeutua itse oikeen paikkaan suoraan).
Seuraamisessa oltiin hieman hakoteillä, nami ei voi olla kädessä, koska Nuppu keskittyy vaan siihen, mutta kun siirsin ne toiseen käteen, oli kuulemma hyvän näköistä. Tehtiin paljon käännöksiä ja pysähdyksiä ja Nekkuli tuli hyvin vierellä. Lisäksi nouto ja luoksetulo, joiden loppuasennot - tadaa - s u o r i a!!
Suoranainen työvoitto! Noh, käytin siis tosiaan käsiapua, mutta nyt alan sitä vähentämään. Tänä aamuna tuli tehtyä niin hätäisesti ja ahtaassa tilassa, ettei oikein onnistunut joka toinen tyhjään käteen tulo (nami siis vasta kun oli sivulla, ei jo valmiiksi kädessä), mutta ehkäpä illalla onnistaa paremmin.
Tavoitteet seuraavalla kolmelle kuukaudelle tuli treeniryhmän kanssa asetettua:
- AVO1-tulos
- kisamainen treeni ja ajattelutapa
- palkkaus niin että minä ohjaajana olen se kiva ja hyvä palkka. Ei namia suuhun tai lelu lennä ensimmäisenä jokaisessa treenissä.
Eilen tehtiin kisamainen treeni, jossa liikkeet valikoitui niin että pystyin testaamaan perusasennon tilannetta viime viikolla keksittyä käsiapua käyttäen (= käsi saumalinjasta 20 cm sivulla, ja Nupun pitää osata hakeutua itse oikeen paikkaan suoraan).
Seuraamisessa oltiin hieman hakoteillä, nami ei voi olla kädessä, koska Nuppu keskittyy vaan siihen, mutta kun siirsin ne toiseen käteen, oli kuulemma hyvän näköistä. Tehtiin paljon käännöksiä ja pysähdyksiä ja Nekkuli tuli hyvin vierellä. Lisäksi nouto ja luoksetulo, joiden loppuasennot - tadaa - s u o r i a!!
Suoranainen työvoitto! Noh, käytin siis tosiaan käsiapua, mutta nyt alan sitä vähentämään. Tänä aamuna tuli tehtyä niin hätäisesti ja ahtaassa tilassa, ettei oikein onnistunut joka toinen tyhjään käteen tulo (nami siis vasta kun oli sivulla, ei jo valmiiksi kädessä), mutta ehkäpä illalla onnistaa paremmin.
Tavoitteet seuraavalla kolmelle kuukaudelle tuli treeniryhmän kanssa asetettua:
- AVO1-tulos
- kisamainen treeni ja ajattelutapa
- palkkaus niin että minä ohjaajana olen se kiva ja hyvä palkka. Ei namia suuhun tai lelu lennä ensimmäisenä jokaisessa treenissä.
keskiviikko 2. tammikuuta 2013
Mihin se loma/vuosi hukkui?
Uusi vuosi, uudet kujeet? Aika samalla kaavalla taitaa mennä kuin edellinenkin, joka meni jotenkin ihan älyttömän nopeaan. Tosin pieniä juttusia, jotka ovat vielä hieman epävarmoja kaikessa varmuudessaankin, on tulossa. Ne tekevät vuodesta varmasti erilaisen ja ainutlaatuisen.
Loma meni nopeaan, ja meidän taloudessa sairastaessa. Flunssaa kaikilla. Elmeri oli jo ennen joulua tukkoinen ja minä tulin kipeäksi heti työ- ja jatkumona joulustressin loputtua joulupäivänä. Eikä loppua näy vieläkään. Mutta nyt sentään jo jaksaa olla tolpillaan eikä tarvitse etsia uutta nenäliinaa viiden minuutin välein.
Vietettiin myös jo aika perinteinen epäjoulu veljelläni: tarkoitus siis juhlia vähän joulua (jolloin veli on lähes poikkeuksetta aina töissä) ilman lahjoja sekä samalla uutta vuotta. Kokataan, syödään ja juodaan hyvin. Tänä vuonna menu koostui sienirisotosta, viikuna-punaviinikastikkeesta sekä paistetusta ankasta. Jälkiruokana tobleroneparfait. Uiuiui, kun oli vaan niin hyvää!
Vuosi vaihtui kotona, piti mennä serkkulaan (eli Janin siskolle), mutta ei jaksettu sairasteluilta lähteä. Syötiin hyvää kanasalaattia ja ammuttiin kavereilta saadut pikkupommit (omia ei ostettu, koska muut ampuu ihan riittävästi). Elmeri meni nukkumaan vähän myöhemmin, mutta heräsi vielä puolilta öin ja katseli hetken raketteja ikkunasta. Minä pidin koirat rauhallisina syöttämällä iltaruuat kupeista käsin. "Hieno hiljaa, onpa hyvä" ja namia maassa makaavalle rauhalliselle koiralle. Hetkittäin sai käskea ihan kunnollakin lopettamaan haukkumisen poksahduksille, mutta pääsääntöisesti meni paljon paremmin kuin vuosi sitten.
* * * * * * * * *
Treenaaminen jäi lomalla kokonaisuudessaan paljon vähemmälle, kuin olin suunnitellut. Ennen joulua tehtiin kisaharkka, meillä oli ihan vieras liikkurikin, joka lisäsi hieman kisantunnetta. Nuppu oli varsin pätevä, ja sain kyllä hyvän fiiliksen itse kisaakin ajatellen. Mutta on siellä niitä liikkeitä jotka ovat vielä ihan alkutekijöissään. Ja minä niin vannoin etten ilmoita koiraa kisoihin ennen kuin se on aivan 100%:sti kisavalmis. Mutta kun ei osaa treenata, ellei ole jotain mitä varten treenata.
Noh, takaportti on jo olemassa: jos nämä kisat menevät huonosti on siitä kuukauden päästä seuraavat, joihin sitten korjaamaan tilanne.
Uusi vuosi aloitettiin treenaamalla pikkutarkasti: taidettiin viimein löytää treenitapa jolla Nuppu saadaan hakeutumaan suoraan perusasentoon. Ainakin muutaman toiston jälkeen heti parani. Pidän kättä sivulla, noin 20-30cm päässä jalastani, annan käskyn ja Nupun pitää hakeutua itse oikeaan kohtaan. Mutta käden paikalla on suuri merkitys: sen pitää olla aivan tasan oikeassa kohdassa, ihan himpun saumalinjasta taaempana, jotta Nuppu tulee siihen mihin pitää.
Paikkamakuussa nousi ekassa setissä heti jätön jälkeen (tehtiin istuminen ja makuu, me siis maattiin kaksi kertaa putkeen), mutta taisi johtua enemmän paikalla olleista lapsihäiriöistä. Toinen oli ihan priima, ja taisin olla piilossa huomaamattani koko ajan, ja ainakin yli 2 min!
Kaukot ei ottaneet aluksi oikein tulta alleen, vaikka kotona ollaan saatu hyviä nousuja jo viidestä metristä. Hallilla ei meinannut nousta lainkaan. Riikka tuli hätiin ja saatiin homma toimimaan; täytyy muistaa vaihdella vähän sitä mitä treenaa, ei pelkästään maasta istumaan nousua. Palkkaa välillä ihan siitä että pysyy kiltisti maassa kun kävelen sinne kauemmaksi.
Loma meni nopeaan, ja meidän taloudessa sairastaessa. Flunssaa kaikilla. Elmeri oli jo ennen joulua tukkoinen ja minä tulin kipeäksi heti työ- ja jatkumona joulustressin loputtua joulupäivänä. Eikä loppua näy vieläkään. Mutta nyt sentään jo jaksaa olla tolpillaan eikä tarvitse etsia uutta nenäliinaa viiden minuutin välein.
Vietettiin myös jo aika perinteinen epäjoulu veljelläni: tarkoitus siis juhlia vähän joulua (jolloin veli on lähes poikkeuksetta aina töissä) ilman lahjoja sekä samalla uutta vuotta. Kokataan, syödään ja juodaan hyvin. Tänä vuonna menu koostui sienirisotosta, viikuna-punaviinikastikkeesta sekä paistetusta ankasta. Jälkiruokana tobleroneparfait. Uiuiui, kun oli vaan niin hyvää!
Vuosi vaihtui kotona, piti mennä serkkulaan (eli Janin siskolle), mutta ei jaksettu sairasteluilta lähteä. Syötiin hyvää kanasalaattia ja ammuttiin kavereilta saadut pikkupommit (omia ei ostettu, koska muut ampuu ihan riittävästi). Elmeri meni nukkumaan vähän myöhemmin, mutta heräsi vielä puolilta öin ja katseli hetken raketteja ikkunasta. Minä pidin koirat rauhallisina syöttämällä iltaruuat kupeista käsin. "Hieno hiljaa, onpa hyvä" ja namia maassa makaavalle rauhalliselle koiralle. Hetkittäin sai käskea ihan kunnollakin lopettamaan haukkumisen poksahduksille, mutta pääsääntöisesti meni paljon paremmin kuin vuosi sitten.
* * * * * * * * *
Treenaaminen jäi lomalla kokonaisuudessaan paljon vähemmälle, kuin olin suunnitellut. Ennen joulua tehtiin kisaharkka, meillä oli ihan vieras liikkurikin, joka lisäsi hieman kisantunnetta. Nuppu oli varsin pätevä, ja sain kyllä hyvän fiiliksen itse kisaakin ajatellen. Mutta on siellä niitä liikkeitä jotka ovat vielä ihan alkutekijöissään. Ja minä niin vannoin etten ilmoita koiraa kisoihin ennen kuin se on aivan 100%:sti kisavalmis. Mutta kun ei osaa treenata, ellei ole jotain mitä varten treenata.
Noh, takaportti on jo olemassa: jos nämä kisat menevät huonosti on siitä kuukauden päästä seuraavat, joihin sitten korjaamaan tilanne.
Uusi vuosi aloitettiin treenaamalla pikkutarkasti: taidettiin viimein löytää treenitapa jolla Nuppu saadaan hakeutumaan suoraan perusasentoon. Ainakin muutaman toiston jälkeen heti parani. Pidän kättä sivulla, noin 20-30cm päässä jalastani, annan käskyn ja Nupun pitää hakeutua itse oikeaan kohtaan. Mutta käden paikalla on suuri merkitys: sen pitää olla aivan tasan oikeassa kohdassa, ihan himpun saumalinjasta taaempana, jotta Nuppu tulee siihen mihin pitää.
Paikkamakuussa nousi ekassa setissä heti jätön jälkeen (tehtiin istuminen ja makuu, me siis maattiin kaksi kertaa putkeen), mutta taisi johtua enemmän paikalla olleista lapsihäiriöistä. Toinen oli ihan priima, ja taisin olla piilossa huomaamattani koko ajan, ja ainakin yli 2 min!
Kaukot ei ottaneet aluksi oikein tulta alleen, vaikka kotona ollaan saatu hyviä nousuja jo viidestä metristä. Hallilla ei meinannut nousta lainkaan. Riikka tuli hätiin ja saatiin homma toimimaan; täytyy muistaa vaihdella vähän sitä mitä treenaa, ei pelkästään maasta istumaan nousua. Palkkaa välillä ihan siitä että pysyy kiltisti maassa kun kävelen sinne kauemmaksi.
maanantai 17. joulukuuta 2012
Siinäkö se sitten taas oli...
Blogi tuntuu palanneen juurilleen, eli treenipostauksia tippuu. Ja näitä varmasti tulee lisääkin, koska hetken mielenhäiriöstä kisaamme tammikuun lopulla AVOssa. Hui. Joululomalla, joka alkaakin jo tämän viikon jälkeen, minut löytää päivänä jos toisena hallilta treenaamasta Nuppusen kanssa...
Lauantaina Kaisan kanssa treenaamassa hallilla. Olipa kivaa, piiitkästä aikaa!
Justus jätettiin lumihommiin ja lähdettiin Nupun kanssa naisporukalla liikenteeseen. Seuraamista, kaukot, noutoa. Niin, lisäksi vielä hyppyä ja paikkis.
Seuraaminen ihan jees. Liikkeelle lähtö oikealla jalalla rauhoitti Nupun liikettä huomattavasti. Ja todennäköisesti loppuasentokin onnistuu paremmin, mikäli vasen eli Nupun puoleinen jalka pysähtyy oikean jalan viereen. Paikkaa pitää edelleen muistutella...
Kaukot. Pieni askellus eteen kun koira on hyvällä paikalla sivulla, varmistaa suoremman maahanmenon. Takapalkkaa paljon kerralla, ja kuurina edelleen palkkaa vain ekasta noususta. Matka ensin kuntoon, sitten maahanmeno vasta mukaan.
Noudon loppuasennossa ja kapulan tuonnissa jeesaan kyllä sillä askeleella taakse edelleen, se tuntuu Nupulle selkeämmältä. Eikä vauhtinoutoja saa unohtaa.
Nuppu ehti huilia hetken, sitten muistin että AVOssa taitaa olla vielä joku hyppykin. Istuminen ei ollut Nupulle niin selkeää, mutta innolla ja vauhdilla lähti hyppyyn. Ja paluukin onnistui ongelmitta.
Paikkamakuu hypyn jälkeen sen sijaan oli täysi vikatikki, tähän viittaa tämän postauksen otsikkokin. Jätin Nupun makaamaan ja menin katsomaan kamoja kasaan, kyykyssä pöydän takana. Ja tokihan Nekkuli oli sitten noussut ja hipsinyt useamman metrin eteenpäin. Plaah.....Nousi seuraavankin, mutta kolmannella pysyi kun en mennyt piiloon, ja kehuin sieltä matkan päästä. Mitä tästä opimme? Älä tee paikkamakuuta hetken mielijohteesta, yksin, äläkä ala oven suussa pakata kamoja, jolloin herkkis luulee jäävänsä matkasta. Jos seuraavissa treeneissä tapahtuu nouseminen, voinen sanoa että hakkaan päätäni seinään ja lujaa.
* * * * * * * *
Lauantaina ahkeroin muutenkin (ruokaa, piparitaikinaa, Justuksen kanssa lenkkeilyä lumihangessa...), ja se vaati veronsa sunnuntaina. Olin ihan kuollut, ja treenaamaan ei ollut asiaa... Noh saatiin piparit leivottua ja huilasin. Kaikki muu jäikin tekemättä. Mutta joulu tulee silti, kaapeissa sitä ei ennenkään ole vietetty.
Lauantaina Kaisan kanssa treenaamassa hallilla. Olipa kivaa, piiitkästä aikaa!
Justus jätettiin lumihommiin ja lähdettiin Nupun kanssa naisporukalla liikenteeseen. Seuraamista, kaukot, noutoa. Niin, lisäksi vielä hyppyä ja paikkis.
Seuraaminen ihan jees. Liikkeelle lähtö oikealla jalalla rauhoitti Nupun liikettä huomattavasti. Ja todennäköisesti loppuasentokin onnistuu paremmin, mikäli vasen eli Nupun puoleinen jalka pysähtyy oikean jalan viereen. Paikkaa pitää edelleen muistutella...
Kaukot. Pieni askellus eteen kun koira on hyvällä paikalla sivulla, varmistaa suoremman maahanmenon. Takapalkkaa paljon kerralla, ja kuurina edelleen palkkaa vain ekasta noususta. Matka ensin kuntoon, sitten maahanmeno vasta mukaan.
Noudon loppuasennossa ja kapulan tuonnissa jeesaan kyllä sillä askeleella taakse edelleen, se tuntuu Nupulle selkeämmältä. Eikä vauhtinoutoja saa unohtaa.
Nuppu ehti huilia hetken, sitten muistin että AVOssa taitaa olla vielä joku hyppykin. Istuminen ei ollut Nupulle niin selkeää, mutta innolla ja vauhdilla lähti hyppyyn. Ja paluukin onnistui ongelmitta.
Paikkamakuu hypyn jälkeen sen sijaan oli täysi vikatikki, tähän viittaa tämän postauksen otsikkokin. Jätin Nupun makaamaan ja menin katsomaan kamoja kasaan, kyykyssä pöydän takana. Ja tokihan Nekkuli oli sitten noussut ja hipsinyt useamman metrin eteenpäin. Plaah.....Nousi seuraavankin, mutta kolmannella pysyi kun en mennyt piiloon, ja kehuin sieltä matkan päästä. Mitä tästä opimme? Älä tee paikkamakuuta hetken mielijohteesta, yksin, äläkä ala oven suussa pakata kamoja, jolloin herkkis luulee jäävänsä matkasta. Jos seuraavissa treeneissä tapahtuu nouseminen, voinen sanoa että hakkaan päätäni seinään ja lujaa.
* * * * * * * *
Lauantaina ahkeroin muutenkin (ruokaa, piparitaikinaa, Justuksen kanssa lenkkeilyä lumihangessa...), ja se vaati veronsa sunnuntaina. Olin ihan kuollut, ja treenaamaan ei ollut asiaa... Noh saatiin piparit leivottua ja huilasin. Kaikki muu jäikin tekemättä. Mutta joulu tulee silti, kaapeissa sitä ei ennenkään ole vietetty.
sunnuntai 25. marraskuuta 2012
pakkipakkipakkipakki....
Justuksen rallytokon teemana oli pakitus. Äijä oli virtapiikki ja innokas puuhastelija, aivot raksutti ja katse oli kysyvä mutta mutta... Kyllä me muutamia askelia saatiin peruutusta aikaiseksi, mutta ei se helppoa ollut.
Rallyssa koiran pitää siis peruuttaa ohjaajasta pois päin, ohjaajan pysyessä paikallaan... Justus on tehnyt toko-peruuttamista, jossa koira pakittaa hurjat kaksi askelta ohjaajan sivulla pysyen, ja se on onnistunut ihan jees ne hassut kerrat kun on tätä tehty. Tämä minusta poispäin meneminen olikin sitten astetta haastavampaa. Tätä siis tiedossa sisätreeninä jonkun aikaa....
Rallyssa koiran pitää siis peruuttaa ohjaajasta pois päin, ohjaajan pysyessä paikallaan... Justus on tehnyt toko-peruuttamista, jossa koira pakittaa hurjat kaksi askelta ohjaajan sivulla pysyen, ja se on onnistunut ihan jees ne hassut kerrat kun on tätä tehty. Tämä minusta poispäin meneminen olikin sitten astetta haastavampaa. Tätä siis tiedossa sisätreeninä jonkun aikaa....
Paikkamakuu onnistumisia
Lauantaina lenkin jälkeen pihalla tein Nupulle paikkamakuun, noin minuutin olin piilossa. Pysyi, hurraa!
Tänään treeneissä tehtiin oikein kolmeen kertaan paikkamakuu, kaksi alkuun ja kolmas loppuun. Ekan jäin seisomaan ALO-etäisyydelle. Toisessa menin piiloon, pysyin ihan kokonaisen minuutin. Kolmannessa kävin piilossa, olin hetken ja palasin. Ja Super-JEEEEE, mun pieni punainen pysyi hienosti rivissä!
Tunnaria tehtiin myös, se ei ollutkaan niin hienoa, toi ihan mitä sattuu. Tosin lopulta saatiin onnistumisia, kun jätettiin vain se yksi ja ainoa OMA, joka piilotettiin sitten lelujen sekaan/alle, ja Nupun piti oikeasti käyttää nenää ja etsiä se. Muistiin itselle että namia ei kannata käyttää, koska siitä menee kuppi nurin ja sen jälkeen etsitään vaan niitä nameja.
Taas tulee treeneihin taukoa, kun ensi viikonloppuna on juhlahumua =)
Tänään treeneissä tehtiin oikein kolmeen kertaan paikkamakuu, kaksi alkuun ja kolmas loppuun. Ekan jäin seisomaan ALO-etäisyydelle. Toisessa menin piiloon, pysyin ihan kokonaisen minuutin. Kolmannessa kävin piilossa, olin hetken ja palasin. Ja Super-JEEEEE, mun pieni punainen pysyi hienosti rivissä!
Tunnaria tehtiin myös, se ei ollutkaan niin hienoa, toi ihan mitä sattuu. Tosin lopulta saatiin onnistumisia, kun jätettiin vain se yksi ja ainoa OMA, joka piilotettiin sitten lelujen sekaan/alle, ja Nupun piti oikeasti käyttää nenää ja etsiä se. Muistiin itselle että namia ei kannata käyttää, koska siitä menee kuppi nurin ja sen jälkeen etsitään vaan niitä nameja.
Taas tulee treeneihin taukoa, kun ensi viikonloppuna on juhlahumua =)
sunnuntai 14. lokakuuta 2012
Ihanat treenit
Lapsi on ollut mummujen huomassa viikonlopun. Isäntä on tehnyt leikkinyt Demolition Man'ia makuuhuoneessa ja saikin kaikki purkuhommat tehtyä. Minä yritin kotihommien ohella lepäillä ja saada kökköä oloa paremmaksi sekä tehdä palkkatöitä, jotta voisi ensi viikolla vähän syyslomailla perheen miesten kanssa.
Ja olihan meillä tosiaan ne treenit tänään. Oli kivaa pitkästä aikaa nähdä treenikavereita. Ja koiratkin osasi sen mitä pyydettiin ja oppivat uutta. Täydelliset treenit!
Nupun treenit aloitettiin suunnittelemalla mitä treeneiltä tahdotaan ja mihin tähdätään. Kuten aiemmin totesin, minä tarvitsen apua treenien ja pitkän tähtäimen suunnitteluu. Ja tähän treeneissä nyt pyritään, saamaan kisoihin tarvittavaa pitkäjänteisyyttä sekä keskittymiskykyä.
Tänään keskityttiin siihen, että oli kivaa. Nuppu teki suoran vauhtiluoksetulon sekä juoksi lelun luo ruutuun. Hyviä molemmat. Sitten treenattiin keskittymistä: Nuppu sivulla, nami kädessä eikä sitä saa nokkia. Nuppu ymmärsi kiellot aika pian ja antoi käden olla rauhassa. Lisäksi makuutin Nuppua aika paljon, jotta oppisi olemaan rauhassa ja tasan siinä paikassa mihin käsken jäädä (eikä lähde häröilemään omiaan). Paikkamakuun x2 tehtiin ALO-tyyliin, seison hieman vinottain n. 5-7 metrin päässä, eikä Nupulla ollut mitään ongelmaa. Loppuun vielä kontaktitreeniä ringissä ja koutsin häiriköi, Nuppu oli pätevä!
Kotiläksyksi saatiin tuo keskittyminen sivullaolemiseen, eli treenataan vielä lisää sitä ettei nokita sitä namia.
Justus treenaa rallya VOI/MAL-luokan liikkeisiin tähtäävässä ryhmässä. Mehän ollaan vasta AVO-luokassa, mutta tuleepahan aloitettua ylempien treenaaminen ajoissa. Tehtiin 4 lyhyttä rataa, jossa oli paljon meille uusia juttuja, kuten molempien kääntyminen vasempaan, jalkojen välistä puolen vaihto, kierto vasemmalta takakautta oikealle, tulppaani...
Ainoa missä meillä oli oikeasti hankaluuksia oli tuo takakautta oikealle siirtyminen. Johtunee siitä ettei Justus ole kauheasti treenannut oikealla seuraamista, eikä ymmärrä miksi sinne pitää siirtyä. Eli Justuksen kotiläksy on vahvistaa takaakiertämistä sekä oikealla seuraamista. Ja kaipa niitä AVOn juttujakin pitää ihmetellä, kun menin lupautumaan varakoirakoksi SM-kisojen joukkueeseen...
Eli ensi viikolla lomaillessa pitää treenatakin, koska oli tokoilu oli pitkästä aikaa tosi kivaa!
Ja olihan meillä tosiaan ne treenit tänään. Oli kivaa pitkästä aikaa nähdä treenikavereita. Ja koiratkin osasi sen mitä pyydettiin ja oppivat uutta. Täydelliset treenit!
Nupun treenit aloitettiin suunnittelemalla mitä treeneiltä tahdotaan ja mihin tähdätään. Kuten aiemmin totesin, minä tarvitsen apua treenien ja pitkän tähtäimen suunnitteluu. Ja tähän treeneissä nyt pyritään, saamaan kisoihin tarvittavaa pitkäjänteisyyttä sekä keskittymiskykyä.
Tänään keskityttiin siihen, että oli kivaa. Nuppu teki suoran vauhtiluoksetulon sekä juoksi lelun luo ruutuun. Hyviä molemmat. Sitten treenattiin keskittymistä: Nuppu sivulla, nami kädessä eikä sitä saa nokkia. Nuppu ymmärsi kiellot aika pian ja antoi käden olla rauhassa. Lisäksi makuutin Nuppua aika paljon, jotta oppisi olemaan rauhassa ja tasan siinä paikassa mihin käsken jäädä (eikä lähde häröilemään omiaan). Paikkamakuun x2 tehtiin ALO-tyyliin, seison hieman vinottain n. 5-7 metrin päässä, eikä Nupulla ollut mitään ongelmaa. Loppuun vielä kontaktitreeniä ringissä ja koutsin häiriköi, Nuppu oli pätevä!
Kotiläksyksi saatiin tuo keskittyminen sivullaolemiseen, eli treenataan vielä lisää sitä ettei nokita sitä namia.
Justus treenaa rallya VOI/MAL-luokan liikkeisiin tähtäävässä ryhmässä. Mehän ollaan vasta AVO-luokassa, mutta tuleepahan aloitettua ylempien treenaaminen ajoissa. Tehtiin 4 lyhyttä rataa, jossa oli paljon meille uusia juttuja, kuten molempien kääntyminen vasempaan, jalkojen välistä puolen vaihto, kierto vasemmalta takakautta oikealle, tulppaani...
Ainoa missä meillä oli oikeasti hankaluuksia oli tuo takakautta oikealle siirtyminen. Johtunee siitä ettei Justus ole kauheasti treenannut oikealla seuraamista, eikä ymmärrä miksi sinne pitää siirtyä. Eli Justuksen kotiläksy on vahvistaa takaakiertämistä sekä oikealla seuraamista. Ja kaipa niitä AVOn juttujakin pitää ihmetellä, kun menin lupautumaan varakoirakoksi SM-kisojen joukkueeseen...
Eli ensi viikolla lomaillessa pitää treenatakin, koska oli tokoilu oli pitkästä aikaa tosi kivaa!
keskiviikko 10. lokakuuta 2012
On meillä vielä koiratkin
Koirista ei ole pitkään aikaan ollut mitään puhetta. Ovat molemmat vielä elossa (heh), vaikka kiireen keskellä jäävätkin välillä vähälle huomiolle. Pientä puuhastelua ollaan tehty, mutta ei niitä osaa raportoida.
Tällä viikolla alkaa kuitenkin taas tapahtua. Seuran treenit alkavat sisätiloissa ja pitkästä aikaa olen ilmoittanut molemmat koirat ryhmiin.
Nupun kanssa mennään oikein ohjattuun tokoryhmään, ja olen tästä oikein innoissani. Ryhmää vetävä kaksikko Heiniemi&Juslin on kaikin puolin todella osaava ja monipuolinen, ja toivonkin saavani treeneihin uutta puhtia. Suunnitelmia ja tavoitteitakin olen mielessäni pyöritellyt, sekä tehnyt analyysejä syistä ja seurauksista. Totesin, että osaan kyllä treenata liikkeitä mutta tarvitsen apua suunnitelmallisuuteen. Liikaa tulee treenattua vähän sitä, vähän tuota, eikä mietittyä kriteerejä kuntoon ja mitä seuraavaksi. Ja sen takia poljetaan paikallaan.
Justuksen kanssa mennään rallytoko-ryhmään. Olen treenannut rallya aika pitkälti itsekseni/muutamien kavereiden kanssa. Nyt tuntuu kuitenkin siltä että ellen mene ryhmään, jää Huttusen treenailu minimiin. AVO-luokan jälkeen alkaa tulla sellaisia liikkeitä joihin tarviikin vähän enemmän apuja. Ja Äijänen on niin pätevä ja tohkeissaan pienistäkin treeneistä, ettei sitä voi jättää hyödyntämättä.
Ehkäpä jatkossa raportoin myös treeneistä, kun taas jotain mitä oikeasti voi raportoida.
Tällä viikolla alkaa kuitenkin taas tapahtua. Seuran treenit alkavat sisätiloissa ja pitkästä aikaa olen ilmoittanut molemmat koirat ryhmiin.
Nupun kanssa mennään oikein ohjattuun tokoryhmään, ja olen tästä oikein innoissani. Ryhmää vetävä kaksikko Heiniemi&Juslin on kaikin puolin todella osaava ja monipuolinen, ja toivonkin saavani treeneihin uutta puhtia. Suunnitelmia ja tavoitteitakin olen mielessäni pyöritellyt, sekä tehnyt analyysejä syistä ja seurauksista. Totesin, että osaan kyllä treenata liikkeitä mutta tarvitsen apua suunnitelmallisuuteen. Liikaa tulee treenattua vähän sitä, vähän tuota, eikä mietittyä kriteerejä kuntoon ja mitä seuraavaksi. Ja sen takia poljetaan paikallaan.
Justuksen kanssa mennään rallytoko-ryhmään. Olen treenannut rallya aika pitkälti itsekseni/muutamien kavereiden kanssa. Nyt tuntuu kuitenkin siltä että ellen mene ryhmään, jää Huttusen treenailu minimiin. AVO-luokan jälkeen alkaa tulla sellaisia liikkeitä joihin tarviikin vähän enemmän apuja. Ja Äijänen on niin pätevä ja tohkeissaan pienistäkin treeneistä, ettei sitä voi jättää hyödyntämättä.
Ehkäpä jatkossa raportoin myös treeneistä, kun taas jotain mitä oikeasti voi raportoida.
tiistai 2. lokakuuta 2012
Hei, voinko auttaa jotenkin?
Kuinka vaikeaa otsikon kysymyksen esittäminen tai spontaani auttaminen voi olla?
Kävipä lenkillä niin, että rattaat kaatuivat. Sattumukseen osallistuivat omat koirani, pari ohitettavan auton takana lymynnyttä kissaa ja minä rattaiden kera tottakai. Minulla taisi olla koirien hihnat juuri vastakkaisella puolella olevassa kädessä (joilla pidin rattaiden aisasta kiinni), jolloin tuollaiset äkkinäisen nykäisyn ja puolen metrin harha-askeleen voimasta kolmipyöräiset rattaat kaatuvat näköjään helposti.
Vaihtoehtoina oli (miten ehdinkin siinä sekunnin aikana analysoida tilanteen):
- laskea rattaista irti alamäessä - ja lapsi päätyisi ties minne pöpelikköön
- laskea koirien hihnoista irti - ei, koska en halunnut aiheuttaa liikenneonnettomuutta
- antaa rattaiden kaatua hallitusti paikallaan - paras vaihtoehto, koska pystyin itse hidastamaan kaatumista
No rattaat kaatuivat kauniisti kyljelleen. Elmeri huutaa koska pelästyi, mitään hänelle ei muuten käynyt. Koirat räksyttävät ja tempovat minua sinne kissojen suuntaan. Minä koitan saada tasapainon taas haltuun, koirat pois kissojen kimpusta, jotta saan rattaat pystyyn. Ja rauhoitella Eetä pelästyneellä äänelläni.
Noh, tilanteesta selvittiin ja asiat palautuivat parissa minuutissa takaisin normaaliksi. MUTTA, se mikä ärsyttää, niin missä olivat ne auttavat ihmiset??? Autoja ajoi parikin ohi. Tien toisella puolella rivitalon pihassa oli ainakin pari miestä, jotka vain tapittivat että mitä tuolla tapahtuu. Heille ei ilmeisesti tullut mieleenkään, että voisivat juosta 20 metriä tien yli auttamaan. Itse en siinä ehtinyt apua huudella, luulisi että jos lapsi itkee, olisivat voineet vaikka edes nostaa rattaat pystyyn. Aarrghhh! Että ottaa tuollainen päähän.
Tästä tulikin mieleeni muutaman viikon takainen tapahtuma, missä itse pysähdyin auttamaan:
Olin menossa kiireellä viemään Nuppua fyssarille. Olin jo valmiiksi myöhässä. Ajoin alamäkeä ja huomasin kävelytiellä pyörällä kaatuneen, kovasti itkevän pienen pojan. Luonto ei antanut periksi ajaa vain ohi, vaan pysähdyin kysymään onko kaikki hyvin ja tarvitseeko poika apua. Poikaan ei ollut sattunut, vähän sormea jomotti, mutta puhelin oli mennyt rikki ja se harmitti. Tarjouduin viemään pojan kotiin, koska hän oli selvästi hädissään, eikä mielestään pystynyt ajamaan kotiin. Noh, hetken siinä ihmeteltyään hän sai puhelin toimimaan, äidin kiinni ja rauhoittui puhelun aikana. Poika kiitti ja lähti ajamaan kotiin.
Itselle tuli hyvä mieli, enkä lopulta ollut edes myöhässä vaan jouduin odottamaan vuoroamme eläinlääkärissä hetken.
perjantai 21. syyskuuta 2012
Jumitusta
Nuppu kävi tarkistuttamassa selän kunnon fyssarilla kolmen kuukauden tauon jälkeen. Oioi, liian pitkä tauko, hyi minua!!! Jumiahan sieltä löytyi, keskiselän alueelta.. Ihan jopa niin ettei neiti meinannut antaa edes käsitellä, vaan pomppasi pystyyn heti kun otteet hellittivät ja keskittyminen herpaantui. Mutta saatiin kuitenkin käsiteltyä läpi ja auki
Uusi aika varattu kuukauden päähän ja seuraava joulukuulle. Kerrankin olen ajoissa.
Uusi aika varattu kuukauden päähän ja seuraava joulukuulle. Kerrankin olen ajoissa.
perjantai 10. elokuuta 2012
TTT
Meidän seurassa pyörii TTT-ryhmä eli Tiistain Tavoitteelliset Tokoilijat. On myös PTT eli perjantain vastaava ryhmä ja joskus on ollut LTT ja STT viikonlopun päiville.
Itselleni taidan perustaa ryhmän Turhauttavan Totiset Tokoilijat tai Totistakin Totisemmat Tokoilijat, sen verran oli naama kireänä lähes jokaisessa kuvassa mitä muutaman viikon takaisesta treenituokiosta jäi käteen. Eikä mua edes ketuttanut mikään, mä vaan keskityin. Ilmeisesti liikaa. Mutta ei siis mikään ihme jos Nuppu näyttää tältä.
Ennen treenejä täytynee pitää oikeasti joku rentoutusharjoitus ja muistaa vaan hymyillä koko ajan.
Itselleni taidan perustaa ryhmän Turhauttavan Totiset Tokoilijat tai Totistakin Totisemmat Tokoilijat, sen verran oli naama kireänä lähes jokaisessa kuvassa mitä muutaman viikon takaisesta treenituokiosta jäi käteen. Eikä mua edes ketuttanut mikään, mä vaan keskityin. Ilmeisesti liikaa. Mutta ei siis mikään ihme jos Nuppu näyttää tältä.
 |
| Mun reppana :( |
Ennen treenejä täytynee pitää oikeasti joku rentoutusharjoitus ja muistaa vaan hymyillä koko ajan.
sunnuntai 5. elokuuta 2012
Lomalta poimittua: hassun hauskaa agittelua (ja vähän tokoakin)
Wuhuu, rasti seinään ja merkintä kalenteriin: lähes kahden vuoden agilitytauko sai stopin viimeisellä lomaviikolla, kun kävin agittamassa kera neljän koiran!! Ja siihen päälle vielä tokot kahden kanssa. Pieni kevyt aamujumppa (en muistanut että radanrakennus vie niiiiiiin kauan aikaa, varsinkin yksin), mutta oli hurjan hauskaa.
Kaksi lainakoiraa kuuluivat ystävälleni, joka on suht viimeisillään raskaana. Hänellä on kaksi borderterrieriä, jotka kaipasivat hieman toimintaa ja keksin viedä Jamin ja Jekkusen lempiharrasteensa pariin, eli agilityyn (tai ainakin Jamin lempiharrastus)!! Ikinä en ole pikkukoiran kanssa agittanut, ja Jami on vielä kolmosissa, mutta eipä tuo menoa haitannut. Me vaan hassuteltiin, jotta saatiin pienet koirat onnelliseksi! Ja olihan nuo, myös Jekku, vaikka kestikin hetken ennen kuin syttyi.
Omat pääsivät tekemään radan läpi myös, voi Justuksen onnea!!! Ja osasi kepitkin, yhden pienen muistutuksen jälkeen. Nuppunenkin meni ihan hienosti sinne päin, mutta eipä sitä oo koskaan kauheasti hiottu, ja enkä sen kanssa ota agittelua koskaan kauhean topakasti.
Agin jälkeen aussit tokottivat, taisivat molemmat tehdä AVOn liikkeet läpi ja jotain vähän päälle.
Oli kyllä kivaa, ja suurkiitokset Paulalle kuvaamisesta!!!
Kaksi lainakoiraa kuuluivat ystävälleni, joka on suht viimeisillään raskaana. Hänellä on kaksi borderterrieriä, jotka kaipasivat hieman toimintaa ja keksin viedä Jamin ja Jekkusen lempiharrasteensa pariin, eli agilityyn (tai ainakin Jamin lempiharrastus)!! Ikinä en ole pikkukoiran kanssa agittanut, ja Jami on vielä kolmosissa, mutta eipä tuo menoa haitannut. Me vaan hassuteltiin, jotta saatiin pienet koirat onnelliseksi! Ja olihan nuo, myös Jekku, vaikka kestikin hetken ennen kuin syttyi.
 |
| Jamin kanssa rataa suunnittelemassa... (Kuva PN) |
 | ||
| ...ja lopuksi riekutaan uusilla utarekumeilla leikkien. (Kuva PN) |
 |
| Jekku oikein innostui (rimat tarkoituksella alhaalla). (Kuva PN) |
Omat pääsivät tekemään radan läpi myös, voi Justuksen onnea!!! Ja osasi kepitkin, yhden pienen muistutuksen jälkeen. Nuppunenkin meni ihan hienosti sinne päin, mutta eipä sitä oo koskaan kauheasti hiottu, ja enkä sen kanssa ota agittelua koskaan kauhean topakasti.
Agin jälkeen aussit tokottivat, taisivat molemmat tehdä AVOn liikkeet läpi ja jotain vähän päälle.
 |
| No niin mutsi, mitäs tehdään? (Kuva PN) |
 |
| Nuppu hinkkaa perusasentoa. (Kuva PN) |
 |
| Kapula pysyy suussa, ja tuli hienosti suoraan sivulle. (Kuva PN) |
 |
| Justus odottaa lähtolupaa luoksetuloon. (Kuva PN) |
 |
| Justuksen täydellinen seisominen kaukoissa - tosin piti nousta istumaan... (Kuva PN) |
 | |
| Mutta ruudussa tehtiin just se mitä käskettiin, hieno äijänen. (Kuva PN) |
Oli kyllä kivaa, ja suurkiitokset Paulalle kuvaamisesta!!!
keskiviikko 1. elokuuta 2012
Ennen lomaa - Nuppu töissä
Lomamme alkoi reissulla Turun seudulle, joten eläimet leviteltiin sinne tänne hoitoon. Nuppu meni Elsa-äidin kaveriksi, joten viimeisenä työpäivänä Nenänen pääsi viihdyttämään ihmisiä työpaikalleni. Töistä kun oli lyhyempi matka hoitopaikkaan kuin kotoa. Nuppu keräsi suuren fanilauman, mm. työkaveri ala-asteikäiset tytöt, jotka olivat äidin apuna työmaalla.
Nuppu ymmärrettävästi viihtyi hoitopaikassaan, onhan siellä viettänyt ensimmäiset 5 viikkoa elämästään. Äitee-Elsa on maailman paras <3 Ovat ihan samanlaiset, ettei siitä ole vaivaa, sanoo Pirjo. Ei me anneta Nuppua takaisin, on usein vastaus kun kysyy milloin sopii tulla hakemaan kotiin. Kiitokset Pirjolle Nupun hyvästä hoidosta, jälleen kerran.
 |
| Poseeraus ja todisteaineisto. |
Nuppu ymmärrettävästi viihtyi hoitopaikassaan, onhan siellä viettänyt ensimmäiset 5 viikkoa elämästään. Äitee-Elsa on maailman paras <3 Ovat ihan samanlaiset, ettei siitä ole vaivaa, sanoo Pirjo. Ei me anneta Nuppua takaisin, on usein vastaus kun kysyy milloin sopii tulla hakemaan kotiin. Kiitokset Pirjolle Nupun hyvästä hoidosta, jälleen kerran.
 |
| Uintireissun jälkeen: Nuppu, Elsa keskellä ja Manta yrittää olla kuulumatta joukkoon :) |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)