Uusi vuosi, uudet kujeet? Aika samalla kaavalla taitaa mennä kuin edellinenkin, joka meni jotenkin ihan älyttömän nopeaan. Tosin pieniä juttusia, jotka ovat vielä hieman epävarmoja kaikessa varmuudessaankin, on tulossa. Ne tekevät vuodesta varmasti erilaisen ja ainutlaatuisen.
Loma meni nopeaan, ja meidän taloudessa sairastaessa. Flunssaa kaikilla. Elmeri oli jo ennen joulua tukkoinen ja minä tulin kipeäksi heti työ- ja jatkumona joulustressin loputtua joulupäivänä. Eikä loppua näy vieläkään. Mutta nyt sentään jo jaksaa olla tolpillaan eikä tarvitse etsia uutta nenäliinaa viiden minuutin välein.
Vietettiin myös jo aika perinteinen epäjoulu veljelläni: tarkoitus siis juhlia vähän joulua (jolloin veli on lähes poikkeuksetta aina töissä) ilman lahjoja sekä samalla uutta vuotta. Kokataan, syödään ja juodaan hyvin. Tänä vuonna menu koostui sienirisotosta, viikuna-punaviinikastikkeesta sekä paistetusta ankasta. Jälkiruokana tobleroneparfait. Uiuiui, kun oli vaan niin hyvää!
Vuosi vaihtui kotona, piti mennä serkkulaan (eli Janin siskolle), mutta ei jaksettu sairasteluilta lähteä. Syötiin hyvää kanasalaattia ja ammuttiin kavereilta saadut pikkupommit (omia ei ostettu, koska muut ampuu ihan riittävästi). Elmeri meni nukkumaan vähän myöhemmin, mutta heräsi vielä puolilta öin ja katseli hetken raketteja ikkunasta. Minä pidin koirat rauhallisina syöttämällä iltaruuat kupeista käsin. "Hieno hiljaa, onpa hyvä" ja namia maassa makaavalle rauhalliselle koiralle. Hetkittäin sai käskea ihan kunnollakin lopettamaan haukkumisen poksahduksille, mutta pääsääntöisesti meni paljon paremmin kuin vuosi sitten.
* * * * * * * * *
Treenaaminen jäi lomalla kokonaisuudessaan paljon vähemmälle, kuin olin suunnitellut. Ennen joulua tehtiin kisaharkka, meillä oli ihan vieras liikkurikin, joka lisäsi hieman kisantunnetta. Nuppu oli varsin pätevä, ja sain kyllä hyvän fiiliksen itse kisaakin ajatellen. Mutta on siellä niitä liikkeitä jotka ovat vielä ihan alkutekijöissään. Ja minä niin vannoin etten ilmoita koiraa kisoihin ennen kuin se on aivan 100%:sti kisavalmis. Mutta kun ei osaa treenata, ellei ole jotain mitä varten treenata.
Noh, takaportti on jo olemassa: jos nämä kisat menevät huonosti on siitä kuukauden päästä seuraavat, joihin sitten korjaamaan tilanne.
Uusi vuosi aloitettiin treenaamalla pikkutarkasti: taidettiin viimein löytää treenitapa jolla Nuppu saadaan hakeutumaan suoraan perusasentoon. Ainakin muutaman toiston jälkeen heti parani. Pidän kättä sivulla, noin 20-30cm päässä jalastani, annan käskyn ja Nupun pitää hakeutua itse oikeaan kohtaan. Mutta käden paikalla on suuri merkitys: sen pitää olla aivan tasan oikeassa kohdassa, ihan himpun saumalinjasta taaempana, jotta Nuppu tulee siihen mihin pitää.
Paikkamakuussa nousi ekassa setissä heti jätön jälkeen (tehtiin istuminen ja makuu, me siis maattiin kaksi kertaa putkeen), mutta taisi johtua enemmän paikalla olleista lapsihäiriöistä. Toinen oli ihan priima, ja taisin olla piilossa huomaamattani koko ajan, ja ainakin yli 2 min!
Kaukot ei ottaneet aluksi oikein tulta alleen, vaikka kotona ollaan saatu hyviä nousuja jo viidestä metristä. Hallilla ei meinannut nousta lainkaan. Riikka tuli hätiin ja saatiin homma toimimaan; täytyy muistaa vaihdella vähän sitä mitä treenaa, ei pelkästään maasta istumaan nousua. Palkkaa välillä ihan siitä että pysyy kiltisti maassa kun kävelen sinne kauemmaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti