Blogi tuntuu palanneen juurilleen, eli treenipostauksia tippuu. Ja näitä varmasti tulee lisääkin, koska hetken mielenhäiriöstä kisaamme tammikuun lopulla AVOssa. Hui. Joululomalla, joka alkaakin jo tämän viikon jälkeen, minut löytää päivänä jos toisena hallilta treenaamasta Nuppusen kanssa...
Lauantaina Kaisan kanssa treenaamassa hallilla. Olipa kivaa, piiitkästä aikaa!
Justus jätettiin lumihommiin ja lähdettiin Nupun kanssa naisporukalla liikenteeseen. Seuraamista, kaukot, noutoa. Niin, lisäksi vielä hyppyä ja paikkis.
Seuraaminen ihan jees. Liikkeelle lähtö oikealla jalalla rauhoitti Nupun liikettä huomattavasti. Ja todennäköisesti loppuasentokin onnistuu paremmin, mikäli vasen eli Nupun puoleinen jalka pysähtyy oikean jalan viereen. Paikkaa pitää edelleen muistutella...
Kaukot. Pieni askellus eteen kun koira on hyvällä paikalla sivulla, varmistaa suoremman maahanmenon. Takapalkkaa paljon kerralla, ja kuurina edelleen palkkaa vain ekasta noususta. Matka ensin kuntoon, sitten maahanmeno vasta mukaan.
Noudon loppuasennossa ja kapulan tuonnissa jeesaan kyllä sillä askeleella taakse edelleen, se tuntuu Nupulle selkeämmältä. Eikä vauhtinoutoja saa unohtaa.
Nuppu ehti huilia hetken, sitten muistin että AVOssa taitaa olla vielä joku hyppykin. Istuminen ei ollut Nupulle niin selkeää, mutta innolla ja vauhdilla lähti hyppyyn. Ja paluukin onnistui ongelmitta.
Paikkamakuu hypyn jälkeen sen sijaan oli täysi vikatikki, tähän viittaa tämän postauksen otsikkokin. Jätin Nupun makaamaan ja menin katsomaan kamoja kasaan, kyykyssä pöydän takana. Ja tokihan Nekkuli oli sitten noussut ja hipsinyt useamman metrin eteenpäin. Plaah.....Nousi seuraavankin, mutta kolmannella pysyi kun en mennyt piiloon, ja kehuin sieltä matkan päästä. Mitä tästä opimme? Älä tee paikkamakuuta hetken mielijohteesta, yksin, äläkä ala oven suussa pakata kamoja, jolloin herkkis luulee jäävänsä matkasta. Jos seuraavissa treeneissä tapahtuu nouseminen, voinen sanoa että hakkaan päätäni seinään ja lujaa.
* * * * * * * *
Lauantaina ahkeroin muutenkin (ruokaa, piparitaikinaa, Justuksen kanssa lenkkeilyä lumihangessa...), ja se vaati veronsa sunnuntaina. Olin ihan kuollut, ja treenaamaan ei ollut asiaa... Noh saatiin piparit leivottua ja huilasin. Kaikki muu jäikin tekemättä. Mutta joulu tulee silti, kaapeissa sitä ei ennenkään ole vietetty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti