Voi miten on vaan niiiin loistofiilis tämän päivän treeneistä!! Raahasin itseni hallille, vaikka jaksaminen ei nyt ihan kympin luokkaa olekaan (ei edes lähelle kasia) mutta oli kyllä vaivan arvoista!
Christa Enqvist-Pukkila kävi taas kouluttamassa tokoa meidän seuralaisille. Alkuviikosta tuli sattumoisin peruutus, ja nappasin tuon puolikkaan treenisession itselleni. Ja kävipä vielä niin että toinen tuon puolikkaan treenaaja ei tullutkaan paikalle, joten sainkin sitten treenata täydet 2x20 min Nupun kanssa. Treenisuunnitelmani oli että Christa jos joku osaa sanoa että mistä Nupulla oikein kivistää liikkeessä nimeltä paikkamakuu.
Ja voi, miten osuinkaan oikeaan!!! Ihan ensimmäiseksi minulle sanottiin että älä inhimillistä ja selitä koiran nykyisiä virheitä jollakin kauan sitten tapahtuneella. Jos tulee virheitä ja takapakkia, niin puutu tilanteeseen nyt ja elä sen hetken mukaan.
Pari viikkoa sitten oltiin Mannerin Ninan koulutuksessa (selostus ja videot tulossa...) ja sieltäkin saatiin ihan hyviä neuvoja, mutta ei kuitenkaan mun mielestä päästy siihen Nupun ongelman ytimeen, eikä tehty konkreettista treeniä asian eteen. Näitäkin saatuja neuvoja varmasti käytän, mutta tänään, Christan kanssa tehdyt harjoitukset veivät asiaa jo tuossa 40 minuutissa niin paljon eteenpäin, että tästä suosta vielä noustaan!
Käytännössä asia oli suhteellisen yksinkertainen: Nupulle pitää kertoa mitä paikkamakuussa tarkoitetaan. Siellä maataan tasan siihen asti, kunnes toisin sanotaan. Ei poikkeuksia, vaikka taivas tippuisi. Käytännön treeni oli sitä, että minä pistin Nupun maahan ja tarkoitukseni oli pitää huoli että Nuppu pysyy siellä ja tarvittaessa palauttaa takaisin maahan. Christa houkutteli Nuppua sanoilla, nameilla ja vaikka millä.
Nuppu lankesi heti. "Jos sun auktoriteetti ei kestä tätä puolta metriä, niin miten se voisi kestää 100 metriä paikkamakuun piiloon" kiteytti ongelman aika hyvin.
Asiaa tahkotiin tovi, Nuppu säntäsi innoissaan nakkien perään ja teki mitä Christa käski. Minä pysyin tiukkana, käskin paikkaa/maahan, palautin ja jossain vaiheessa Nupulla alkoi päässä raksuttaa että mitä he******ä tässä oikein pitäisi tehdä. Vähitellen Christa ei ollutkaan enää niiin kiva, ja kun Nuppu alkoi vältellä Christan katsetta ja käskyjä, tuijotti vaan minua, niin vapautin Nupun ja palkkasin.
Ai että, huippua!!! Päästiin niin ongelman/-ien ytimeen!!!
Tehtiin sama vielä n. 10 metrin etäisyydeltä, mikä oli Nupulle selkeästi helpompaa. Istuminen (C käskytti Nuppua maahan) oli taas niin vaikeaa. Nuppu ei pitänyt siitä että nostin sen aina maasta takaisin istumaan, ja sain sen jopa murisemaan mulle (joku voi pitää mua nyt ihan älyttömänä mutta se oli super hyvä juttu)! Johon pidin tietysti puhuttelun ja palautuksen saman tien. Murina toistui pari kertaa, mutta joka kerta niiden takana oleva ajatus väheni, ja viimeisin oli vaan oljenkorsi, yritys, josko minä viimein heltyisin ja antaisin murun tehdä niin kuin hän tahtoo. Mutta en!
Onneksi päästiin tekemään useampia toistoja, jotta näin pariin otteeseen sen, miten Nupun ilme muuttui, kun alkoi sulkea häiriöt (=Christan) pois, vältellä niitä ja lopulta keskittyä vain minuun. Se oli niin hieno fiilis, JEE, minä tai me saatiin tämä aikaan ja edistyttiin valtavasti!
Joku kysyi miksi koiraa ei palkattu välissä ja annettu vihiä siitä mitä oikeastaan halutaan. Christa vastasi, että pennulle/nuorelle koiralle ei toki tehtäisi ihan näin rajua treeniä, mutta jo osaavalle, aikuiselle koiralle pitää pointti tehdä selväksi. Koiran pitää ensin päästä vääränlaisen ajatusmaailman yli, jotta se voidaan palkata siitä oikeasta tekemisestä/ajatuksesta. Tai jotain sen suuntaista....
Eli lyhyesti: back to basics. Nuppu maahan ja appari houkuttelemaan Nuppua pois. Parin päivän aikana 2-3 lyhyttä toistoa päivän mittaan pitäisi jo tehota. Tänään treenissä käytin aika paljon lisäkäskyjä mutta tavoite on että laitan Nupun maahan ja sillä yhdellä käskyllä pysytään siinä kun sitä houkutellaan pois.
Riviin Nuppua ei laiteta ennen kuin pysyminen on takuuvarmaa, minkä olin jo päättänyt aikaisemminkin. Kerran tehdään treeni jossa ei olla virallisessa makuussa, mutta pari koiraa on lähellä makaamassa. Nuppu houkutellaan siinä samalla tavalla. Mutta vasta kun tuo yhdellä käskyllä pysyminen on varmaa. Tällä rikotaan Nupun jo syntynyt ajatus rivistä ylösnousemisesta. Voidaan tehdä myös niin että muita koiria kutsutaan lähistöltä luoksetulon omaisesti, mutta Nupun pitää pysyä.
Mitä vielä... Tästä tuli oikein romaani, mutta pakko kirjata ylös ihan kaikki mitä muistaa. Tästä on nimittäin varmasti apua myös meidän muussa elämässä, ja ihan varmasti myös Äijäkoirasen tokoiluissa myös! Yksinkertaisia asioita, jotka tuppaa unohtumaan.
Joskus pari vuotta sitten Christa sanoi eräälle treenikaverille että jokaisen narttukoiran koulutuksessa tullaan siihen tilanteeseen, että kiskotaan herneitä nenästä, eli keskustellaan asioista hieman enemmän ja väännetään joku asia rautalangasta hyvin selväksi, hamaan tappiin asti, kunnes koira tekee juuri niinkuin käsketään, periksi ei anneta. Nupulla se hetki on nyt käsillä. Huisia!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti