Hannan tokokoulutuksessa

Viime viikon lauantai vierähti tokon merkeissä hallilla. Kymmenen tuntia, en muista milloin viimeksi olisin niin pitkään ollut missään koulutuksessa. Mutta kivaa ja hyödyllistä oli!

Tokotaituri Hanna Närhi (os. Helminen) sai avaamaan silmät koirien koulutuksen yksinkertaisuuteen. Alkuun Hanna kertoi tärkeinä näkemiään asioita, joihin tulisi meitä kouluttaessaan puuttumaan. Tällaisia ovat rajat ja niiden mustavalkoisuus, palkkaus, liikkeiden pilkkominen sekä kisoissa liikkeiden välit/siirtymät. Hanna sai koiran/tokon kouluttamisen kuulostamaan yksinkertaiselta, ja sitähän se kaiketi oikeasti onkin. Kunhan vaan ensin itse tajuaa mitä tekee ja miksi....

Itse osallistuin Nupun kanssa ja saimmekin hyviä vinkkejä, miten mennä eteenpäin. Etukäteen olin laittanut Hannalle vuodatuksen siitä, mikä mun mielestä meillä mättää ja mihin haluaisin treeneissä keskittyä. Hanna sai myös linkin videoon, jota olikin ilokseni käynyt tsekkaamassa. Hanna oli nähnyt meidät viimeksi Patchcoat-leirillä 1,5 vuotta sitten, ja tykkäsi että ollaan kyllä menty siitä eteenpäin paljon. Hyvä kuulla, vaikka ei mitenkään tosissaan ollakaan treenattu.

SEURAAMISESSA teimme intervallitreeniä, eli vaihdettiin tempoja tiuhaan tahtiin.
Ongelmat: Nupulla on ollut ihan ok käynti, mutta juoksussa intensiivisyys katoaa ja lähtee "sunnuntaihölkälle". Tiiviys katoaa ja aukeaa ulospäin. Hitaassa taas peppu menee herkästi maahan.
Yksinkertaiset ratkaisut: Treeniä paljon seinän vieressä tai autoa kiertäen (miksi tätä autoa en ole aiemmin keksinyt!!). Mun juoksun pitää suunnata enemmän ylöspäin kuin eteenpäin. Kyynärpät pitää muistaa pitää kroppaa vasten. Hidaskäynti mennään geishamaisella töpötyksellä, ei enää laahaavia askelia. Heti tuntui ja kuulemma näyttikin paremmalta! Eikä se palkka siellä kainalossa (jota olen kyllä käyttänyt muutenkin paljon) yhtään huonontanut tilannetta, päinvastoin!

Kisamaisesti tehtiin pari liikettä, liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo suorana. Mun piti miettiä millä käskyillä siirrytään ja miten viritän.
Tulos: Mun suullinen palkkaus on riittämätön, sitä täytyy treenata ja saada paremmaksi. Palkkaa lentää vasta sitten kun koira oikeasti näyttää oikeasti saavan sanoista palkkaa.

KAUKOISSA teimme AVO-vaihtoja.
Ongelmat: en ole saanut Nupun vaihtoja tarpeeksi nopeiksi ja intensiivisiksi.
Ratkaisut: Hanna laittoi meidän samantien esteen taakse, jottei Nupulle tulisi ajatuksia etenemisestä. Tehtiin vaihtoja etenemällä kauemmas tai lähemmäs sen mukaan miten Nuppu reagoi eli tekikö vaihdot vai ei. Samoin käsiapua käytettiin jos ei käsky riittänyt.
Maa-käskyn sanon liian tiukasti, se pitää rentouttaa. Eikä saa tuijottaa koiraa! Muutenkin mun pitäisi olla itse rennompi. Hanna mietti että kaukojen pitäisi toimia pelkällä äänellä, käsimerkit eivät näy kauaksi. Nyt treenatessa niitä voisi kuitenkin käyttää apuna.Hauskoja vaihtotreenejä vaikka sohvalta, ei pelkkää vastakkainoloa!

NOUTOA teimme ensin metallilla, jonka saan heittää roskiin koska laipat eivät ole kunnolla kiinni.
Ongelmat: luovutus ontuu. Edelleen.
Ratkaisut: Vauhti ja nosto hyvät. Ihan ensiksi täytyy mennä kapula kauppaan ja ostaa parempi, korkeammalla nostovaralla oleva kapula. Luovutusta lyhyillä matkoilla/heitoilla käyttäen apuaskelta taakse, jotta Nuppu oppisi kunnolla kiertämään takaa sivulle. Siksi olisi hyvä yhdistää luoksetulon  ja noudon loppuasentoon tulon treenaaminen: ensin luoksetuloa pari kertaa, sitten muutama noudon luovutus.

Sellaista. Tuli hyvä fiilis koulutuksessa, näitä treenaamme kyllä tässä syksyn mittaan. Josko keväällä uskallettaisiin kokeisiinkin...