Jokin aikaa sitten raportoin että rattaat kaatuivat lenkillä.
Viime viikonloppuna isäntä kaatui ulkorappusilla ja satutti kätensä (onneksi vain lievästi).
Tiistaina minä kaaduin lenkillä (liukastuin märkiin lehtiin), ja löin pääni asfalttiin.
Eilen isäntä jäi iltahämärissä autollaan jumiin tielle, jolla ei asunut lähimailla ketään eikä kukaan ohiajava pysähtynyt ensimmäiseen tuntiin auttamaan.
Huonoa onnea on ollut riittämiin. Onneksi hyvä voittaa aina pahan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti