Näin se viikko on taas käynnissä. Mies on reissussa ja olen pyörittänyt arkea yksikseni. Samalla, kun suljen työkoneeni ja lähden kotimatkalle, laitan ajatustoiminnan pois päältä. Helpointa yksinkertaisesti niin, ettei suunnittele yhtään mitään, eikä edes pohdi mitään ylimääräistä, eletään vaan hetkessä ja tehdään meidän perheen perusarkihommat koneenomaisesti alta pois. Jos käy niin että hommat sujuu kuin tanssi, niin jotain muutakin saattaa ohjelmistoon päästä.
Automatkaksi musa täysille, pari hyvä biisiä, jotta saa "hyvän flown". Tai vaihtoehtoisesti radio kiinni, jos tahtoo olla hetken ihan hipi hiljaa. Pienimies päiväkodista viim. 16.30, yleensä jo heti neljän jälkeen. Kauppaan, jos on ihan pakko. Pikainen välipala, sitten koirat lenkille. Takaisin kotiin, ruoka työn alle, sitten syödään. Jos menee hyvin, ehditään vielä leikkiä ennen kuin aletaan iltapuuhat. Tavoite nukkumaanmeno Eellä klo 20.00. Nukahtaa todellisuudessa puoli ysi.
Sitten mä voin istahtaa, hengähtää. Katsoa vaikka hetken televisiota, tsekata päivän postin (sen oikean postin), ehkä surffata netissä JOS jaksan avata koneen (todella harvoin), tehdä jotain omaa juttua... Sitten alkaa uudet iltapuuhat: koirille huomiota ja ruokaa, huomiset vaatteet ja muut kamat valmiiksi, kesäaikaan pitää vielä käydä ulkosalla kastelukierros. Ehkä pyykkiä koneeseen ja keittiön siivous... Tavoitenukkuma-aika 22.30. Todellisuudessa ehkä 23.30, yksin en osaa koskaan mennä ajoissa nukkumaan.
Aamulla kello soi kuudelta eli nousen vähän ennen puolta seitsemää. Toiveissa olisi että Ee herää vasta seitsemältä, kun olet itse jo valmis. Sitten poitsulle vähän juomista, vaatteet päälle ja kohti päiväkotia. Usein otan koirat mukaan ja käytän ne lenkillä päiväkodin läheisyydessä kun Ee on jo viety. Sitten koirat kotiin, ruokinta, mun eväät kassiin ja vihdoin suunta töihin, jossa tahtoisin olla kasilta, mutta yleensä venyy puoli ysiin.
Siitä on meidän arki tehty. Toivoisin että olisi enemmän aikaa pienelle miehelle ja koirille, mutta koitan kaikkia huomioida samalla kun puuhailen. Usein Ee leikkii keittiössä kun mä kokkaan tai sitten auttelee mua sekoittamalla kastiketta tms. Ja tietysti ne päivät kun ruoka on valmis, ovat ihania, koska silloin meillä on puolitunia ylimääräistä aikaa toisillemme. Koiria leikitän, kun ollaan ulkosalla ja usein treenataan samalla jotain pientä.
Eikä nuo hommat mihinkään muutu vaikka mieskin olisi kotona. Silloin vaan ei ole niin minuuttiaikataulu, kun tekijöitä on kaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti