Töihin paluu on loman jälkeen toisaalta ihan jees, mutta vahvempana mulla on tunne, ettei tämä ensimmäinen työviikko lopu ikinä. Lomalla oli niin kivaa että olisi voitu jäädä kotiin vielä useammaksi viikoksi. Lomafiiliksiin tulee siis palattua useamman kerran päivässä. Ja olen kyllä vielä ihan loma-ajassakin, nukkumaan ei osaa mennä ajoissa tai ei muuten vaan saa nukuttua. Ja sitten tietysti väsyttää aamuisin ihan vietävästi kun kello soi... Ja muutenkin kodin normaalien toimenpiteiden pyörittäminen sen noin 12 tunnin sijaan ehkä 5 tunnissa on hieman, hmmm, puuduttavaa. Houh. Noh. Ehkä tämä tästä, kunhan toivutaan pahimmasta järkytyksestä.
Töissä toimenkuva hieman muuttui, tai ikäänkuin ympyrä sulkeutui ja palasin juurilleni; työkaveri (ja samalla hyvä ystäväni) jäi äitiyslomille ja alan tehdä hänen töitään, niitä samoja joita olen tähän työyhteisöön joskus tullutkin tekemäänkin. Olen kyllä ihan pihalla, mutta eiköhän sekin tästä muutaman viikon sisään taas palaudu mieliin.
Jotain hyvää sentään, pienimies lähti päiväkotiin kovin tohkeissaan. Kahtena ensimmäisenä aamuna isiä sai odottaa ja eteisestä kuului "Isi, mennään jo!!" Uusi reppu on kovasti mieleen, on se kyllä hienokin, kun ihan itse sai valita minkä ottaa. Tingkviini sen olla pitää <3
 | ||
| Nalle vietiin päiväkotiin unileluksi. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti