Infektioastma ja 2v-mittoja

Pienimies kävi eilen isin kanssa lääkäriä moikkaamassa. Oli oikein reipas ja antoi Pertti-sedän tutkia korvat ja nielun ja kuunnella keuhkot mitään mukisematta. Korvat olivat kuukausi sitten todetun tulehduksen jälkeen parantuneet oikein hyvin, eikä siellä näkynyt enää mitään. Hyvä!

Tällä kertaa saatiin kuitenkin diagnoosiksi infektioastma eli ahtauttava keuhkoputkitulehdus, josta lisää esim. täällä. Tämä ei siis periaatteessa liity mitenkään astmaan, oireet ja lääkitys vain samantyyppiset. Esiintyy infektion tai flunssan yhteydessä. E:hän siis yski, hengitys alkoi rohista ja vinkua, eikä nenästä tullut oikein mitään ulos. Hengittäminen oli pinnallista. Lämpöä koko ajan. Öisin ei pystynyt nukkumaan oikein kunnolla, ruoka ei maittanut, hyvä jos edes joi mitään. Maanantaina ei kelvannut kukaan muu kuin äiti, jos hetkeksi laskin maahan leikkimään, nousi hän pystyyn ja halusi äitin sykkyyn. Isin sylissä huudettiin äitiä.

Lääkkeeksi astmalääkkeitä, kuten inhalaattori, jossa on sellainen lapsille suunnattu putkimainen maski. Lapsihan osaa hengittää 10 sekuntia sen kautta ihan tuosta noin vaan... NOT. Eli ensimmäiset päivät menevät varmaan siinä että E oppii käyttämään tuota laitetta. Lisäksi pehmeään, viileään ruokaan sekoitettavia pieniä rakeita iltaisin. Näitä molempia ainakin kahden viikon kuuri.

Onneksi pienen vointi on kuitenkin jo parempi, vaikkei tuo inhalaattorin käyttö vielä onnistukaan. Kun menin eilen töistä kotiin, oli pieni iloisesti vastassa ja jaksoi leikkiä ihan normisti, vaikka lämpöä oli edelleen reilut 37. Suuri parannus maanantai-iltaan siis. Nyt vaan kun opitaan lääkkeidenotto, niin saadaan pikkuinen toivottavasti terveeksi.

Tai pikkuinen ja pikkuinen... Tänään aamulla oli pojilla vuorossa 2vee-neuvolareissu, jossa pientä itkua oli aiheuttanut  vaatteiden riisuminen ja alastomana oleminen. Pieni ei olisi tätä halunnut tehdä. Eikä mennä selälleen mitattavaksi (en kyllä ymmärrä miksi 2v pitää vielä mitata selällään vauvamittarissa). Elmeri painoi vähän vajaan 14 kiloa ja oli n. 88 cm pitkä. Pieni on siis jo kuitenkin aika iso. Kehittyy normaalisti, ja neuvolantäti oli ollut yllättänyt kun Elmeri oli lopulta voittanut ujoutensa ja alkanut jutella ihan pitkiä lauseita.

* * * *

Sairastuvan lisäksi koti on taas hyrskyn myrskyn. Viikolla yksi saapuu yksi rekallinen kaapistoja keittiöön, kodinhoitohuoneeseen ja eteiseen. Ja niiden alta pitäisi tietysti saada vanhat raivattua tieltä pois. Mukavaa näin joulun alla. Siksi menemmekin vanhemmilleni aatoksi. Tämän kaiken jaksaa kun sulkee silmät ja miettii miltä näyttääkään, uusi, ihana ja valkoinen keittiö! Niin ja pyykkihuollon siirto olohuoneen nurkasta, sinne minne se kuuluukin eli kodinhoitohuoneeseen. Ja loputtomat takkikasaukset ja hukassa olevat pipot ja tumput löytävät taas oikea paikkansa eteisestä! Ah autuutta, ja siistiä kotia.... sitten joskus tammikuussa =)