Pienimies on selvinnyt tutitta suhteellisen hyvin. Elmeri ei mielestämme ole tuttia varsinaisesti kaivannut, enemmän oli kiinni siitä että iltarutiinit pysyivät samanlaisina. Tosin kiukuttelua on tutin menetyksen jälkeen ilmennyt vähän enemmän, mutta kun ne jättää huomiotta, ja keksii pikkumiehelle muuta puuhaa, niin asia unohtuu. Yöllä se on hieman hankalampaa kun itseäkin väsyttää, mutta hyvin meidän yöt ovat silti menneet. Nukkuu (jos on terve) aamuun asti, taikka herää ehkä kerran tai kaksi, mutta rauhoittuu kun käy hyssyttelemässä ja hetken paijaa.
Elmerille ei kylläkään saa enää unille mennessä laulaa. Siitä on tutin menetyksen jälkeen tullut sanomista, ja olenkin tyytynyt nykyään vaan istuskelemaan sängyn vieressä ja rauhoittelemaan silittämällä. Tarkoitus olisi opettaa Elmeriä yksin nukahtamiseenkin (eli ilman että olemme huoneessa), mutta tähän ei olla vielä päästy. Kaikki aikanaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti