kisapohdintaa

Nupun tokot viikon päästä, Justuksen ralleihin kaksi.
Treenattu on, hyvällä ja huonolla menestyksellä. Molempien suoritusten parantamiseen on vaikuttanut palkkauksen hienosäätö. Tai no, Justuksen tyyliä on kokeiltu vasta kerran, mutta sitäkin paremmalla menestyksellä. Toivotaan että se oikeasti auttaa, sillä oli niin ihana tehdä sen kanssa töitä, kun sai itse ajatella rauhassa, eikä kiristellä toisen haukkumisen takia.

Nuppusen perusasentoa olen saanut suoristettua, samaten seuraamisen vinoutta ja edistämistä eli sitä oikeaa paikkaa myös parannettua. Aloin palkata kääntäen Nupun sivulta palkalla vasemman kautta taaksepäin, ja tämä on auttanut. Lisäksi hallilla peilin edessä treenatessa on ollut helpompi kiinnittää huomiota siihen että palkka on tullut juuri sillä hetkellä kun on suorassa.

Luoksetulon päin pomppaamista ollaan myös hiottu heittämällä palkkaa vasemmalle eli pois musta. Eilen tehtiinkin niin täydellinen luoksetulon loppu heti ekalla, siis niiiiiin nätti, ettei ikinä ole tehnyt sellaista.

Jäävien loppuasennot vähän jänskättää, niitä pitäisi vielä ottaa erikseen. Välillä kun ei ekalla käskyllä oikein ymmärrä nousta tai istua... Paikkamakuussa alkoi tällä viikolla taas tavanomainen takapakki eli nouseminen, mutta olen koittanut tehdä niitä paljon, yksin sekä toisten koirien kanssa. Yleensä toinen kerta ainakin onnistuu, jos eka on mennyt pieleen. Olen tehnyt ylipitkiä ALOn pituuteen nähden, eli 3-4 min. Ruokapalkka tulee vasta kehän ulkopuolella, koska se tuntuu rauhoittavan olemiseen, joskin nostattaa odotusarvoa ja aiheuttaa piippaamista. Piipatkoon, kunhan pysyy.

Mieluiten vetäisin kaikki liikkeet vielä omaa epäilystäni varmistellen kisanomaisesti läpi, mutta en tiedä onko siihen mahdollisuutta taikka onko järkevää. En epäile ettei Nuppu kestäisi kisasuoritusta, ALO menee kuitenkin nopeasti, ja Nuppu palkkaantuu sanallisista kehuista suht hyvin. Ainoa pelko on että mä alan kisapäivänä itse epäilemään suoritusta, panikoin, ja Nuppu menee siitä lukkoon.

Justus, minun haukkuva äijäkoiraseni. Niin, muutenhan se on täydellinen harrastuskaveri, mutta kun siitä lähteää käskevää ärsyttävää ääntä liikaa ja ihan väärissä paikoissa =) Noh, kokeilu vol. ties-kuinka-mones-tuhannes tämän kitkemiseksi on seuraava: ruokapalkka kehän ulkopuolella, jonka näytän Justukselle. Muuten ei mitään muuta palkkaa kuin suusanallinen reipas mutta rauhallinen kehu. Jos haukkuu, lentää häkkiin (ja samalla jää ilman sitä palkkaa eli tavallaan tuplarankaisu). Kun on hiljaa, saa ruokarasian. Ja kas, koira teki intensiivisesti neljän rallikyltin radan hipi hiljaa. Siis lyhythän se rata oli, mutta niin oli tarkoituskin, koska jostain on lähdettävä liikkeelle.

En muista oonko koskaan kokeillut tuota häkkiin heittoa tuolla tavalla. Siis olen kyllä vienyt pois, mutta johdonmukaisuus siitä on tainnut puuttua, se että jos tulee yksikin kunnon "wuf" niin se on samantien pois. Olen vienyt vain satunnaisesti, jos itsellä on alkanut keittää tai mikään muu keino ei ole auttanut. Osittain siksi, että kun olen niin tottunut siihen haukkuun, annan mennä läpisormien, pehmeä kun olen. Näissäkin treeneissä mukana oli onneksi Heidi, joka ilmoitti heti kun olin lipsumassa, että vie pois.

Mutta katsotaan, miten loput treenit ennen kisoja sujuu. Pitäisi muistaa pitää kivaa, ja olla painokoimatta. Tulee mitä tulee, enää ei isoja juttuja oikein voi muuttaa, mutta jotain on kuitenkin tehtävissä.