Lyhyesti: Koirarintamalla tapahtuu vaikka blogi onkin suht hiljainen ;)
Aloitetaan tuoreimmasta eli käytiin tänään fyssarilla. Nuppiksen selkä oli kokonaisuutena ihan super hyvässä kunnossa, ajatellen Nupun selän vikoja. Fyssari oli oikein tyytyväinen. Vasemmalta puolelta löytyi hieman jäykkyyttä lavan seutuvilta, se on se kohta mikä yleensäkin jumittaa. Fyssäri kävi läpi myös syvät lihakset ja Nupulla ne ovat ihan kohtuukunnossa. Ei tarvitse treenata, mutta voi jos tahtoo niihin vähän lisää ytyä.
Justus oli fyssarille ekaa kertaa ikinä. Syvät lihakset käytiin läpi ensin, ja niistä tuleekin meidän talven projekti. Ne eivät ole yhtä hyvässä kunnossa kuin Nupulle, selkeästi oli puutetta. Muuten ei mitään hälyyttävää löytynyt, vähän oli rangassa pientä jumia, mutta ne aukesivat käsittelyssä. Saadaan jatkaa agittelua, hurraa!
No otetaan sitten vaikka tuo agility. Nyt ollaan talvi tauolla viikkotreeneistä. Meidän seuran omaan halliin en pohjan ja ahtauden takia mene viikoittain treenaamaan, mutta meidän kesällä pyörinyt ohjausryhmä jatkaa siellä talvella, ja sinne mennään kerran kuussa tekemään jotain pientä täsmätreeniä. Kisatakaan en ole talven aikana ajatellut, joten otetaan aika rennosti tämän lajin suhteen taas ensi kevääseen saakka.
Toko sitten. Edellisten kisojen jälkeen ryvettiin vähän pidemmän aikaa, treenattiin satunnaisesti enkä taas oikein löytänyt sitä punaista lankaa jota seurata. Olin jo heittämässä hanskat tiskiin, koska inspistä ei vaan ollut. Olin kuitenkin jo ottanut ryhmäpaikan vastaan, ja luvannut myös vetää yhden tokoryhmän siinä samalla, joten ajattelin että katsotaan nyt sitten vielä tämä syksy. Ja kas kummaa, se inspis löytyi taas. Treeneissä saatiin tosi hyviä neuvoja liikkeisiin, jotka meillä on nyt vähän tökkinyt tai joita en ole osannut opettaa. Nyt on sitten työn alla ruutu targetin kanssa, peruutus ja askelsiirtymät seuraamisessa sekä hyppynouto/nouto. Talvi treenaillaan tällaisia uusia juttuja / ongelmia ylemmissä luokissa ja katsellaan sitten keväällä jotain kisoja... Jos joskus saataisiin ALO ja AVO historiaan, ne on niiiiiiin puuduttavia!
Ja sitten meidän uusi aluevaltaus eli rallytoko! Vitsi että se olikin hauskaa!!! Heidi sitä mulle ehdotti ja ensin olin vähän että plaah, en mä taida jaksaa, sehän on vähän sellaista ja tällaista. No okei, ehkä siitä saa tokoon vähän jotain vaihtelua treenailuun tai jotain. Käytiin sitten tekemässä rata ja mä jäin heti ekan suorituksen jälkeen koukkuun :o Justus oli niiiiiin liekeissä, se ei ole ikinä tokossa keskittynyt samalla tavalla... Nuppu oli hulvaton oma itsensä, varmaan senkin kanssa tätä tehdään jollain tasolla.
Ja jotta elämästä ei puuttuisi jännitystä tai olisi liian yksitoikkoista niin.. . Meillä on jo ekat kisat Huttusella buukattuna!! Minutko helppo ylipuhua, eeeiii suinkaan... Saas nähdä kuinka meirän käy, mutta mennään huvittelemaan yhdessä =) Treeniryhmittyä tokon ja rallytokon suhteen on työn alla useita, pitäisi vaan enää löytää se aika jolloin treenata, näiden kaikkien kanssa =D
Sitten jälki ja esineruutu, kyllä luit oikein, niitäkin on tehty. Kai ne voi mainita vaikka kerrat voi laskea muutamilla sormilla ;) Joku ihme kipinä tuli tässä talven kynnyksellä, että pellot ja metsät pitää hyödyntää ennen lumia. Jälki oli Huttusen osalta ihan katastrofi, mutta ehkäpä se siitä jos vaan tekisi lisää. Nuppu oli aika hyvä, ei koheltanut juuri lainkaan ja oli suhteellisen tarkkakin. Pitäisi vaan löytää hyvä, luvallinen pelto...
Esineruutua Nuppu pääsi tekemään Awan kaverina, ja oli siinä kyllä pro... Edellinen kunnon ruutu tehty joskus pari vuotta sitten (ollaan toki etsitty esineitä mutta ei ruudusta) ja siellä se neiti vaan viiletti nenä maassa ja toi mulle esineitä <3 Jos esineruutu olisi oma lajinsa, Nupun voisi ilmoittaa kokeeseen heti!!! No okei, joku pikkuseikka kuin esineenluovutus pitäisi ehkä työstää kuntoon, mutta pikkuvikoja, sanon mää ;)
Ja ai niin, mun suuri ylpeyden aihe, hienosti hihnassa. Tätähän me aloitettiin jo aiemmin. Pieni taantuma tuli, kun mulla meni hieman hermot namitouhuilun kanssa. Ja Nuppukin muuttuis entistä kamalaksi, jos namipussi sattui syystä tai toisesta jäämään kotiin. Joten se touhu jäi hetkeksi. Sitten: kävin Wirénin Tommyn luennolla (jonka menetelmää käytin), ja koin suuren valaistumisen monessakin suhteessa (joita työstän pääkopan sisällä edelleen treenikuntoon). Luennon jälkeen treenasin pari päivää koiria erikseen ja sitten sen jälkeen on menty yhdessä. Ja voi että, mä en enää ikinä palaa entiseen! Harmittaa oikein, ettei ole ennen ja jälkeen -videonpätkiä. Tänään mun entisen hinaajat käveli noin kaksisataa metriä muutamalla suullisella kehulla hihnat löysällä! Hurraa!!! No joo, systeemi ei ole aukoton, eikä toimi kun on rattaat ja treenikaveri omien koiriensa kanssa ja mää pälpätän enkä keskity hienosti hihnailuun. Mutta ehkä siihen päästään kun jatketaan sinnikkäästi. Mä oon jo niin tyytyväinen siihen että keskenämme päästään nätisti!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti