Voih, meidän pieni kävelee jo tukea vasten! Vastahan tuo köllötteli lattialla viltin päällä ja yritti kovasti kääntyä selälleen tai päästä edes sentin verran mönkimään eteenpäin. Snif. Niin se aikaa vaan menee.
Elmeri on oikeastaan kuukauden verran noussut seisomaan ja siitä pikkuhiljaa lähtenyt liikkeelle ottaen ensin pienen pieniä askelia, mutta nyt jo mennä vipeltää kovaa vauhtia. Eikä pieneltä puutu kekseliäisyyttä! Seisten kun tuo paikasta toiseen liikkuminen on paljon mukavampaa, niin Elmeri keksii kyllä keinot: TV-tasolta voi siirtyä ikkunan reunasta tukea pitäen tuolin kautta ottamaan tukea sohvapöydästä, joka sitten kierretään ja päädytään lopulta ottamaan tukea sohvasta ja toisesta tuolista. Siinä on matkaa jo monta kymmentä metriä!
Taaperokärryt on toinen ihastus. Saatiin serkkupojalta lainaan kuun puolessa välissä, ja heti ensimmäisillä kerroilla Emppu kaatui niiden kanssa selälleen. No siitä syntyi kammo, jonka voittamiseen meni pari viikkoa. Kyllä niitä koitettiin, mutta kun jäi yksin pitämään aisasta kiinni, niin alkoi kova mekastus, jonka tulkitsin: "äitiiii, en haluuuu!" Mutta tuona aikana muuten jumppaillen tuli jaloista ja käsistä varmemmat ja sitten eräänä päivänä Elmeri keksi että kärryillä pääseekin liikkumaan moneen paikkaan. Ja siitä se sitten lähti. Nyt pieni mies menee jo itsekseen kärryille, nousee pystyyn ja lähtee eteenpäin. Ja kun tulee seinä vastaan, mennään ns. lavan puolelle ja lähdetään työntämään kärryjä takaisin sieltä päin. Ihana pieni ukko <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti