Käytiin tänään tekemässä ihka ensimmäinen pyöräilylenkki Een kanssa. Elmeri siis pyöräili, isimies ja minä talutimme vuoron perään koiria, vuoroin neuvoimme Elmeriä ja opetimme liikenteessä kulkemisen tapoja.
Hienosti pienimies pyöräili potkupyörällään, mutta ihan koko lenkkiä ei jaksanut. Tähän olimme varautuneet, matkalla pysähdyttiin joenvartta kulkevan kävelytien viereen sijoitetulle penkille pillimehulle huilaamaan (koirat suorittivat hienosti paikkamakuun varjossa sillä aikaa). Osa matkasta taittui myös äidin sylissä ja isin olkapäillä. Pieni pyörä on onneksi helppo kantaa samalla kun pitää toisessa kädessä koirien remmejä.
Meitä saatettiin pitää vähän hassuina, kun suojateiden kohdalla saatoimme seistä parikin minuuttia, jos autoja vaan tuli. Tarkoituksena oli opettaa Eetä, ettei suojatielle mennä, ennen kuin autoja ei varmasti tule. Viimeaikaisten tapahtumien nojalla tämä saattoi tietä antavista autoilijoista tuntua ehkä kiusalliselta (näytimme heille että jatkakaa matkaa), mutta ensimmäistä kertaa liikenteessä olevalle pienelle on ehkä parempi hieman kärjistää ja mustavalkoistaa asioita, kuin epämääräisesti sanoa milloin omasta mielestä auto on sopivalla etäisyydellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti