Pienimies vietiin aamulla mummulaan yökylään, joten päätin käyttää hyväksi maaseudun oivat jälkimaastot. Talloin molemmille n. 100 metrin peltojäljet käännöksillä molempiin suuntiin. Paljon nakkia ja loppupalkkana aamuruuat. Jäljet vanhenivat puolisen tuntia kun käytiin metsässä hömppäämässä
Justus eteni äärettömän rauhallisesti, häntä heilui ja haisteli nätisti. Pari kertaa eksyi nakin syönnin jälkeen sivuun, mutta löysi jäljen ja jatkoi matkaa. Nuppu häsläsi vähän koko matkan, haisteli kyllä ihan hyvin, mutta jotenkin tuntui että a) nakin syöminen sekoitti aina ajatukset etenemisestä b) jos nakkia ei ollut tarpeeksi, eksyi sivuun ja pyöri hetken.
Mutta kumpainenkin löysi perille eli ruokakipolle, hyvä murut!
Ehkäpä seuraavalla kerralla teen eläinkokeen: vähemmän mutta tasaisin väliajoin nakkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti