Viime viikolla päätin että nyt. Jälleen kerran. Koitetaan mitä siitä tulee. Siitä siis, että Elmeri nukahtaisi yksin unisadun jälkeen. Ja onnistuihan se.
Ensimmäinen ilta itkettiin. Ja juostiin sängystä perään. Ja minä ja isäntä vietiin vuorotellen takaisin. Rauhallisena toivoteltiin hyvät yöt, ja jätettiin sänkyyn. Juteltiin olohuoneessa, jotta Ee tajuaisi meidän olevan ihan lähellä. Tunti siihen taisi mennä, mutta sinne hän ihan yksin nukahti. Toinen ilta oli jo helpompi, ja kolmantena nukahti tosi vikkelään.
Nyt on takana viikko. Hyvin toimii, ja Ee tietää meidän olevan lähellä. Käydään välillä kurkkaamassa ja kysymässä onko kaikki hyvin. Toisinaan Ee tulee itse käymään jos tarvii halia tms, ja sitten mennään taas yhdessä takaisin.
Myös unenlaatu on parantunut. Seitsemästä yöstä viisi Elmeri on nukkunut heräämättä aamuun asti. Ei siis ole keskellä yötä herännyt ja tullut meidän väliin. Ah, onpa ollut hienoa itsekin nukkua kunnon yöunia!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti