Paikkamakuusta

Koirien tokotreeneistä voisi purkaa yhtä asiaa: paikkamakuuta. Ikuisuus ongelmaa...

Nupun kanssahan on käyty perjantai-iltaisin viettämässä laatuaikaa hallilla treenikavereiden kera. Paikkamakuukin saatiin yllättävän pienellä treenillä ALO-kuntoon, ja pystyin käymään välillä piilossakin, ja olemaan siellä ihan jopa minuutin verran tms. Oli mulle tosi iloinen yllätys, ja suunnittelin jo kisoja alkuvuoteen, koska muuten AVO on suht hyvin pulkassa. Paikkamakuun kanssahan me tehtiin keväällä hirveästi töitä, se on ollut Nupulle tosi vaikea, mutta nyt tuntui että jes, meillä on tässä keskinäinen luottamus toisiimme.

Kolmisen viikkoa sitten treeneissä saatiin mieshäiriötä treenikaverin toisesta puoliskosta (miehiä kun meillä on treeneissä ihan liian vähän), mutta myös muuta häiriötä aiheutettiin. Haukoteltiin ja vihelleltiin. Meidän treenihallissa kaikuu, ja Nuppu syöksähti makuurivistä tällaisen tehostetun, kovaäänisen haukotuksen jälkeen ihan selkeällä vahtihaukulla eteenpäin. Hippasen aattelin että jaahas, mitäs tämä on, ja vein takaisin riviin. Teki toistamiseen saman. Voi .... Jäin sitten ihan viereen, ja palkkasin jotta pysyi. Tehtiin muistaakseni vielä itseksemme lyhyt makuu, eikä siinä ollut ongelmaa. Mutta siis selkeästi reagoi siihen haukotukseen, joka ilmeisemmin tehostui vielä isossa autiossa hallissa.

Seuraavalla viikolla paikkamakuissa kohdattiin taas ongelma. Ilmeisesti haukotusepisodi oli jäänyt mieleen, tällä kertaa samassa kohtaa oli vain jonkun takki, ei sen enempää häiriönä tai mitään, mutta Nupulle se riitti. Makuun heti alussa alettiin murista. Takista piti äitiä varoittaa, ja sitä piti varovasti lähestyä.

Eli meillä on paikkamakuu ongelma. Jälleen. Kerran. Ketuttaa.

Nuppuhan on pehmeä, ja luonnetestin jälkeen olen huomannut että reagoi selkeästi herkemmin, varsinkin yksin ollessaan, kaikenlaisiin ääniin ja liikkeisiin (pimeässä). Lisäksi todettakoon, että Nuppu on laumakoira, tukeutuu paljon Justukseen, on sen seurassa paljon varmempi. Ja kun "isoveli" on poissa, on Nuppukin herkempi. Ihan kaikkeen.

Tällaista en kuitenkaan osannut odottaa. Juuri kun kaikki alkoi taas olla kasassa... Noh, tätä on koiraharrastus, koitan itselleni psyykata, jotta saisin mietittyä miten jatketaan. Onnekseni, treenikaverit ovat asiaa miettineet myös, ja ovat luvanneet auttaa. Kiitos siitä!

Tiedossa siis back to basics, simppeliä helppoa vierellä makaamista, ehkä jopa Justuksen kera, kuten Riikka ehdotti. Paljon palkkaa, loppuun jotain tosi kivaa. Mutta että voi sylettää, silti.