Kun enterorokko häädettiin, otettiin vastaan flunssa. Ah ihanuutta. Pienimies alkoi to-pe välisenä yönä yskiä, ja perjantaina päiväkodista jo soitettiin että lämpöä on eikä oikein syö. (Ilmeiseti monilla samassa ryhmässä olevalla on enteron jälkeen tullut kuumeflunssa.) Ja sen lämpöilyn kanssa onkin sitten mennyt koko viikonloppu. Pienellä vuotaa nenä, yskittää ja on muutenkin kurjaa. Ajoittain tulee kauhea energiapiikki mikä ilmeisesti pitää purkaa, jotta jaksaa taas sairastaa. Onneksi unet eivät kovasti ole häiriintyneet.
Sinänsä mukavaa oli huomata että meidän otsakuumemittari ei mittaa Elmerin otsasta lämpöä oikein. Mulla se toimii, mutta heti kun Elmeri kuumeilee, näyttää mittari että pienellä on alilämpöä, vaikka todellisuudessa kuume on nousussa. Montakohan kertaa sitä on tullut luotettua siihen ettei pienellä mitään kuumetta ole, vaikka todellisuudessa onkin. Noh, perinteinen kainalomittari on otettu käyttöön, sylitysten mittaillaan ja ootellaan millon se piippaa. Vanhassa vara parempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti