kop kop, onko ketään kotona???

Hiljaista on, mutta taustalla tapahtuu kaikenlaista. Tietokone on saanut kotona olla suhteellisen rauhassa, töissä kun tuijottaa ruutua kahdeksan tuntia, niin kotona tekee mieli tehdän jotain muuta.

Aika se vaan rientää. Kohta on jo lokakuu. Kesä muuttui syksyksi lähes yhdessä yössä, ja kohta aletaan kaiketi odottaa talvea ja niin - joulua tietenkin! Tosin talvi ja joulu saisivat odottaa vielä hetken, kun muutamia syksyn hommia on vielä ihan kesken; eräskin pensas ja perenna odottavat pääsyään multamaahan väliaikaisista säilytysolosuhteista...

Töissä on ollut heti alkajaisiksi aikas kiirettä, juuri tällä viikolla sain kaksi isoa projektia omalta osaltani loppuun. Sitä seuraavat odottavat jo pöydällä, mutta ne saavat odottaa lokakuulle. Sähköposti kun toi iloisia uutisia palkkahallinnosta: vanhoja lomia pitäisi pitää ennen kuunvaihdetta. Kukapa lomasta kieltäytyisi, siksi puuhastelen ensi viikolla täällä kotikentällä.

Pienimies on sopeutunut päiväkotielämään hienosti. Aamulla on reippaana lähdössä, jääkin nykyään jo ihan suht ongelmitta eikä enää kysele isiä ja äitiä niin paljon kuin aikaisemmin. Kavereitakin pienellä miehellä jo on, tänään on monta kertaa puhuttu Miskasta ja Pipsusta. Heitä taitaa olla ikävä, kun tällä viikolla ollaan oltu kotosalla tämän syksyn ensimmäisen flunssan takia.

Koira-parat ovat olleet viimeisten kisojen jälkeen vähän paitsiossa, treenien kannalta siis. Omat työt, isimiehen työmatkat ja muut menot ovat verottaneet omaa keskittymistä treenien suunnitteluun eikä oikein mitään ole tehty. Tällä viikolla piti aktivoitua, suunnitelmissa oli ottaa työn alle kolmen kopla: perusnouto, kaukot ja tunnari. Mutta flunssa tuli ja sotki ajatukset. Huomenna jos ja kun jaksetaan lähteä maalle, niin tehdään kyllä jotain jännää, josko yllättäisi koirat vaikka esineruudulla tms.