Pysäyttävää

Aamulla lähdin töihin. Pihasta ajaessani muistin: Ai niin, eväät! Ajoin hetken matkaa, käännyin takaisin, ajoin pihaan, jätin auton käyntiin ja hain eväät. Lähdin uudestaan kohti työpaikkaa. Aikaa tähän meni joku muutamia minuutteja. Ajoin tuttua reittiä isolle tielle ja suuntasin tietä pohjoiseen.

Pääsin n. kilometrin päähän, kun näin että edessä on kuorma-auto ojassa, pari hlöautoa toisella penkalla pysähtyneenä. Kolari. Paikalla ei ollut vielä pelastushenkilökuntaa, eli onnettomuus oli ihan hetki sitten sattunut. Liikennettä ohjattiin muutaman henkilön voimin autojen ohi. Toinen ohjaajista vaikutti kuorma-auton kuskilta, hyvä, hänelle ei ole käynyt kuinkaan. Kaukaa kuitenkin näin toisen henkilöauton kohtalon: kuskin selkänojaan asti keula rytyssä. Ei tuolta elossa selvitä, ajattelin kun minut ohjattiin ajamaan ohi ja jatkamaan matkaa.

Muutaman kilometrin päässä tuli pelastuslaitoksen johtoauto vastaan, sitten paloauto. Sitten tajusin: niin, jos olisin lähtenyt silloin ensimmäisellä yrittämällä töihin, olisin saattanut olla tuossa juuri sillä hetkellä kun kolari tapahtui. Ja mitä silloin olisi käynyt?

Uutinen aiheesta.