Elmeri aloitti muutama viikko sitten yksin nukahtamisen opettelun. Vielä ei kauhean pitkällä olla, mutta alkeet alkaa olla hallussa. Pienimies ei enää tarvitse koko ajan äitiä/isiä ihan liki silittelemään, vaan riittää että seisoo/istuu sängyn vieressä. Tarkoitus olisi askel kerrallaan odottaa yhä kauempana, että Elmeri nukahtaa. Tavoite on, että lopulta iltasatujen/-laulujen ja muiden puuhien jälkeen voisi lähteä kokonaan huoneesta pois ja Elmeri jäisi sinne yksinään pyörimään ja nukahtamaan.
Tosin, ikenistä pukkaa lisää hampaita, joten nukkumaanmeno on iltaisin vähän levotonta. Tästä syystä tänäänkin silittelin ja lauleskelin vähän pidempään, jotta pienellä olisi hyvä olla. Ja aika hyvin hän sitten kertoikin että kiitos, nyt riittää: käänsi kylkeä ja nukahti hetken päästä.
Tähän yksin nukahtamisen opetteluun päädyttin jo nyt siitä syystä, että kesällä Elmeri siirtyy isojen lasten sänkyyn, eli pois pinnasängystä. Ja tällöin viimeistään olisi tullut ajankohtaiseksi pysyä omassa sängyssä. Viime aikoina nukuttaminen meni kuitenkin ihan pelleilyksi, Emppu nousi istumaan ja kikattamaan miljuuna kertaa eikä meinannut millään nukahtaa. Totesin, että vähemmän on enemmän eli mitä vähemmän huomiota, sen paremmin rauhoittuu ja nukahtaa. Ja näinhän se meni. Huomattavasti helpommalla pääsee ja voi vaikka venytellä samalla =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti