Sairastelua on taas riittänyt, ja siksi ei ole jaksanut päivittää, eikä ole oikein ollut mitään kerrottavaakaan. Tai olisi jos muistaisi näistä parista viikosta jotain tähdellistä. Janin kanssa vedetty lähes pitkää tikkua siitä, kumpi käyttää koirat lenkeillä eli kumpi ottaa seuraavaksi päiväksi vähän takapakkia. Takametsän mäki on tullut koirille hyvin tutuksi, siellä on käyty juoksemassa vapaana kerran jos toisenkin.
Viikonloppuna alkoi jo tuntua että olen terve, mutta kas kummaa, tänään iski taas se riivatun paha karma. Isäntä lähti loppuviikoksi työreissuun, mulla heti aamusta kurkku kipeä. Että näin. Mikä ihme vitsaus siinä on, en käsitä...
Pienimies on onneksi ollut terve. Hampaita tosin itketään (ylös oikealla pukkaa uutta kulmaan, entuudestaan jo tulleiden väliin) ja välillä öisin on ollut mahaväänteitä. Jotain outoa ja mahalle uutta ilmeisesti syöty, mitä ei ole muistettu ensin totuttaa. Jotenkin sitä ajattelee, että kun syödään jo samoja ruokia päivittäin, että kaikki maut on jo maisteltu ja totuteltu. Mutta muuten hän on valloittava ihana itsensä, joka muuten opettelee puhumaan. Hurjan jännää!
Wuffet on olleet ihan supertaitavia viime aikoina, niistä pitää laittaa ihan erikseen mainintaa ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti