paha karma

Meille niin tyypillistä: mies lähtee työmatkalle, tällä kertaa ulkomaille, ja mitä tekee perhe? No sairastaa tietenkin. Ja toinen tyypillinen tilanne: tokokokeet tulossa, mitä tekee ohjaaja? No sairastaa tietenkin, juuri silloin kun pitäisi vielä viilailla paria juttua kisakuntoon. Niin PLAAAH!

Elmeri tuli kipeäksi (nuhaa, silmätulehdus) viime viikonvaihteessa ja yskii edelleen. Jani sairastui lähtöpäivänä, ja nuhaili sitten Saksassa. Mä sairastuin kaiketi su, mutta vasta tiistaina nousi kuume, oikein 39 astetta näytti mittari illalla ennen nukkumaanmenoa. Noh, onneksi mummi aka miun äitee riensi apuun ja viipyi torstai aamuun asti, kun vihdoin jaksoin taas tehdäkin jotain. Koirat kyllä lenkitin (eli pikapissalenkit ja seisominen jäällä tai kävely takametsän mäkeen että saivat purkaa suurimmat energiat juoksemiseen), mutta muuten mummi hoisikin talouden ja Elmerin. Onneksi, koska ti ja ke oli kyllä suht voimaton olo.

Mutta sainpahan tosiaan lääkäriltä lääkekuurin ja nuhaa/yskää lukuunottamatta alkaa elämä voittaa. Toivottavasti tuo antibiootti toisi pisteen tälle sairastelulle. Alkaa niin kypsyttämään jo.

Niin, ne tokokisat. Hyvillä mielin sinne koitan mennä. Nuppunen on treenattu siihen kuntoon kun on voitu, ja toivotaaan parasta. Viilipytty iloinen minäni jos säilyisi sinne lauantai iltapäivään niin olisi hurjan hienoa, ja toivoa ykköstuloksesta olisi. Paikkamakuu voi pilata kaiken, mutta koe on pelastettu jos Nuppu kestää ja pysyy, ja vaikka kaikki muu menisi pieleen. Mutta niin ei käy! Mielikuvaharjoittelun tuloksena mie ja Nuppu ollaan täydellisiä ;) Kävi miten kävi!