Välillä tuntuu, että Elmeri kuvittelee kuuluvansa tuohon nelijalkaisten laumaan, niin kovaa vauhtia se vipeltää kontaten ja koittaa matkia karvaisten otusten tapoja. Esimerkiksi syödessä on välillä paljon kivempi ottaa pöydältä suoraan suulla ruokaa kuin käsillä tai lusikasta, jota tarjotaan. Ja joka paikkaa pitää kokeilla kielellä, joka on nykyään lähes aina ulkona... =)
Elmeri menee ihan sekaisin onnesta, kun saa touhuta meidän karvalauman kanssa. Elmeri sinkoilee koirien jaloissa kuin ohjus sinne tänne, eikä kumpikaan koirista ehdi kuin kääntää pään ja todeta että jotain jo meni mahan alta. Välillä Elmeri kuvittelee leikkivänsä koirien kanssa hippaa tai taka-ajoleikkiä. Menee koirien perässä, ja jos ne kääntyvät, kääntyy Elmerikin ja lähtee kovaa vauhtia karkuun. Ja kun koirat taas vaihtavat suuntaa, lähtee E niiden perään jnejne. Ja tottakai koko ajan nauretaan =)
Elmeri on Taavi-kissan ykkösfani, Taavia osoitellaan, se osataan etsiä ja sen maukumista matkitaan kun kysytään mitä kissa tai Taavi sanoo. Taavia on myös kiva halia, jos sen vaan saa kiinni ennen kuin vipeltää karkuun.
Nuppu on koirista ihan ykkönen. Nuppua taputellaan ja paijataan, välillä vähän kovemmallakin kädellä, jolloin joutuu äiti menemään väliin. Nupulla on onneksi pidempi pinna kuin Justuksella, joka lähtee heti pois kun Elmeri lähestyy. Justus kokee konttaavan Elmerin välillä vähän uhkaavana, eihän sitä voi tietää mitä tuollainen 10-kiloinen, ihmeellisesti vaappuva ja kovaa vauhtia etenevä, kummallisesti ääntelevä lapsukainen saa aikaan. Kyllä tuo äijäkoiranen silti Elmeristä kovasti tykkää, mutta rauhassa pitää saada olla, se on ihan ymmärrettävää. Mutta Elmeri tykkää Huttusesta hurjasti, välillä pienen on vaikea ymmärtää että koirat pitäisi jättää hetkeksi rauhaan....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti