Pienimies Elmeri on kohta jo iso poika, ylihuomenna on ikää jo huimat 9kk!! Äidin vanhempainvapaa loppuu siihen, mutta onneksi on ah, niin ihana hoitovapaa, jonka ansiosta voi olla kotosalla. Vapaata on nyt haettu ensi heinäkuun loppuun, katsotaan sitten eteenpäin. Huisin ihanaa. Ei millään pahalla työkaverit, mutta en ihan vielä halua liittyä seuraanne vaan nautiskelen kotosalla pikkumiehen valloittavasta seurasta =)
Mitäpä meillä on viime aikoina tapahtunut? Paljonkin:
Elmeri siirtyi vihdoin ja viimein turvakaukalosta turvaistuimeen. Tällä hetkellä istumme lainaistuimessa, mutta huomenna menemme (toivottavasti) ostamaan ihan oman. Merkki on vielä hakusessa, isi haluaa isofix-kiinnikkeet ja äiti haluaisi lapsen istuvan selkä menosuuntaan... Nettivertailuja on koitettu suorittaa, mutta valikoima on niin laaja että ehkäpä asiantuntevassa liikkeessä tarpeisiimme ja kysymyksiimme osataan vastata ja löytyy sopiva istuin.
Emppu Heppuli (kyllä, rakkaalla lapsellamme on jo tuhat ja yksi nimeä) osaa jo seistä tukea vasten. Tämä taito opittiin pari viikkoa sitten omatoimisesti päiväunilta herättyä omassa pinnasängyssä. Kuului itku, sitten ähellystä ja vastassa oli aurinkoisesti hymyilevä pikku ipana seisomassa =) Sen jälkeen onkin vaan noustu ylös, ylös ja vielä vähän ylemmäs. Seisomista harjoiteltiinkin pitkä tovi ennen tätä sylissä. Aina piti päästä kiipeämään olkapäätä kohti... Nyt sitten noustaan jo sujuvasti olohuoneen pöytää vasten, sohvan kanssa kovasti harjoitellaan.
Samalla kun Elmeri keksi miten noustaa tukea vasten, löytyi mieluinen asento: polvien päällä istuminen! Siinä on kiva pönöttää ja tutkailla maailmaa ihan eri vinkkelistä kuin muutama viikko takaperin. Aika usein sitä huomaakin jaloissaan pienen tarinoivan ihmisen, jopa repii housuista tukea hakien ja koittaen nousta ylös. Tai sitten Elmeri istuu lelulaatikon vieressä ja heittelee leluja lattialle. Kauhean kauaa ei yksi ja sama lelu jaksa kiinnostaa, mutta palikat on ihan suosikkeja. Brion värikkäät rakennuspalikat kulkeutuvat joka päivä ympäri taloa, kun Elmeri mennä mönkii sellainen kädessään ja unohtaa sen keksiessään jotain mieluisampaa puuhaa, kuten ovien heiluttelu tms.
Oikea oppiminen konttaaminen on Elmerillä vähän haparoivaa, eikä sitä tyyliä yleensä mennäkään kuin metrin verran, kunnes Emppu lysähtää mieluusti taas ryömimään. Syy tähän saattaa olla meidän liukkaassa laminaatissa, ryöminen on nopeampaa ja päämäärään päästäänkin yleensä vauhdikkaasti. Ryömimisessä on kyllä hieman piirteitä konttauksesta, maha on ilmassa ja polvilla työnnetään vauhtia, mutta kyynerpäät pysyy maassa ja niillä saa tarvittavaa lisätukea.
Hampaita on tullut kahden alarivistön naskalin kaveriksi yksi ylös ja toinen puhkeaa varmaan ihan lähiaikoina, siihen malliin pureskellaan ja ienkin pullottaa. Ja öisin myös itketään jonkun verran, ei ole pienen elämä helppoa...
Nukkumisesta puheen ollen, täytynee suunnata punkkaan jo itsekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti